I am essentially a loner.

-Lauren Bacall –

Olen taas viime aikoina ajatellut paljon sitä, miten pohjimmiltani olen soolopelaaja, niin yksityiselämässä kuin työssäkin. Joo, osaan ryhmätyötaitoja olen yrittäjäksi yliopistosta -koulutuksessani oppinut paljon tiimistä ja tiimin tärkeydestä. Tiedostan, että matkani alppipolulla on hyvin pitkältä riippuvainen muista ihmisistä ja siitä, mitä teen ja luon heidän kanssaan. Tätäkin pohdin alkuviikosta yrittäjyyskurssin lähijaksolla.

Ystäväni ovat minulle tärkeitä ja heidän kanssaan nauretut, itketyt ja koetut asiat ovat elämän hyviä hetkiä. Silti pohjimmiltani olen vähän erakko. Viihdyn erinomaisesti yksin suurimman osan arjestani ja pidän siitä, että saan tehdä töitäni yksin ja itsenäisesti ja sen jälkeen nauttia vapaa-ajasta ilman kenenkään seuraa. En ole yksinäinen – yksin olemisessa ja yksinäisyydessä on vissi ero. Minä nautin tällaisesta elämäntavasta aivan täydellisen paljon ja ahdistun kovasti painostuksesta siihen suuntaan, että elämä pitäisi jakaa jonkun kissaa isomman kanssa. Älkää edes ehdottako. Kuten Pop Larkin sanoisi, kaikki on tällaisenaan Just perfick!

Niinpä niin, myös Lauren Bacall osuu tähän inspiraation antaneessa lainauksessa varsin oikeaan. Hän tekee sen yhtä tyylikkäästi kuin monessa muussakin kohdassa, kuten seuraavassa varsin toisenlaista viestiä antavassa lyhyessä lainauksessa leffasta Kirjava satama (1944). Milloin sinä olet viimeksi katsonut jonkin vanhan leffan – siis vanhemman kuin 1990-luvulla tehdyn?

Advertisements