Tämä kirja liittyy kesässä ihanaan muistoon: lähdin eräänä hiostavana lauantaiaamuna hyväntuulisena liikkeelle, pyöräilin Sepänaukion kirpputorille, tein hyviä löytöjä sieltä ja ajoin sen jälkeen Viitaniemen rantaan. Jo kirpparille tullessa huomasin unohtaneeni rantalukemisen kotiin, joten etsin aukiolta luettavaa. John Steinbeckin Oikutteleva bussi (The Wayward Bus, 1947, suom. 1948) lähti kirjakerhopainoksena mukaan vähän niinkuin kaupan päälle, kun ostin mukavalta tytöltä joitakin vaatteita. Uinnin jälkeen makasin nurmikolla Steinbeckia lukien, kunnes ukkonen alkoi jyrähdellä sen verran vakuuttavasti, että oli aika lähteä takaisin kotiin. Yksi rentouttavimmista kesäkokemuksistani!

Steinbeck-kokemukseni ovat vähäisiä, eivätkä kovin tuoreita. Ystävyyden talon ja Hiiriä ja ihmisiä olen lukenut joskus aikoja sitten, ja Eedenistä itään joskus aivan liian lapsena. Muistoni noista kirjoista eivät ole kovin iloisen värisiä, joten olin jopa vähän yllättynyt, miten hyväntuulinen olo minulle jäi Oikuttelevasta bussista.

Oikutteleva bussi kertoo joukosta ihmisiä, joita yhdistää bussimatka sateisena päivänä. Keskushenkilö on kenties bussin omistaja ja kuljettaja, puoliksi meksikolainen ja puoliksi irlantilainen Juan Chicoy, mutta kirjan kaikki henkilöt kuljettavat tarinaa vuorotellen. Juanin vaimon ja mekaanikkoapulaisen lisäksi on tietenkin joukko matkustajia, jotka kaikki tulevat erilaisista lähtökohdista ja ovat matkalla erilaisiin paikkoihin: heitä yhdistää tämä kappale matkaa tässä bussissa, jossa matka ei kuitenkaan kulje niin kuin he suunnittelivat. On sade, tie on huonossa kunnossa ja liejuinen, ja silta on romahtamaisillaan. Kiertotie vie vain ojasta allikkoon, mutta sitähän he eivät tiedä reittiä valitessaan.

Oikutteleva bussi oli niin kepeä, helposti etenevä kirja, että se rohkaisi tarttumaan uudelleen esimerkiksi Steinbeckin haastavampaan Eedenistä itään -teokseen. Siitä minulle on jäänyt aika raskaan kirjan muisto, mutta se voi hyvinkin johtua siitä, että luin sen aivan liian nuorena. Ehkä se ei olekaan niin hankala, niin raskas? Muistan sen tehneen vaikutuksen, mutta myös jättäneen jotenkin synkän jäljen lukumuistiin.

Mainokset