Tunnustus: en ole vieläkään lukenut Siilin eleganssia, vaikka kirjasta on touhotettu jo pitkään ja muistilappu on kulkenut kalenterin välissä – jos joskus sattuisin katsomaan kalenteria kirjastossa. Sen sijaan nappasin ohikulkiessani pikalainahyllystä mukaani Muriel Barberyn esikoisromaanin Kulinaristin kuolema (Une gourmandise, 2000, suom. 2011), joka on suomennettu vasta Siilin eleganssin menestyksen jälkeen.

Amma toteaa kirjoittaessaan blogissaan Kulinaristin kuolemasta, että

Lukija, joka on lukenut Siilin eleganssin, tietää koko ajan kirjan kertojaa enemmän ja se auttamatta pilaa osan kirjan viehätyksestä.

Tämä johtuu siitä, että kirjat sijoittuvat samaan ympäristöön, samalle kadulle ja myös samaan taloon. Olipa siis kerrankin ilmeisesti hyötyä siitä, että Barberyn tähtiromaani on vielä lukematta.

Kulinaristin kuolema kertoo juuri siitä, mitä otsikko sanoo. Kuuluisa ruokakriitikko tekee kuolemaa kotonaan ja kaipaa yhtä makuelämystä muistoistaan, yhtä tiettyä makua, joka on suurempi muita – sen hän haluaisi viimeiseksi ateriakseen, ei mitään muuta. Tämän muistojen suuren maun tavoittaminen kaikkien makumuistojen keskeltä muodostaa kirjan perusidean: kulinaristi käy kuolinvuoteellaan läpi parhaita makumuistojaan. Kuten kaikki ruoasta vähänkään kiinnostuneet tietävät, makumuistossa on yleensä kyse muustakin kuin vain ruoan mausteista: ympäristöstä, muista ihmisistä, tunnelmasta, mielialasta ja niin edelleen. Ruokamuistojen välissä sanansa ruokakriitikosta sanovat ympärillä olevat: vaimo, lapset, rakastajattaret, kissa, kadun kerjäläinen ja muut. Lyhyiden katkelmien kautta Barbery rakentaa kuvaa epämiellyttävästä, itsekkäästä ja tylystä ihmisestä, jonka elämän suurin intohimo on ruoka.

En saa tietenkään antaa tuomiotani koko kirjailijasta pelkän esikoisen perusteella, mutta olen kyllä vähän pettynyt. Kulinaristin kuolema oli toki mielenkiintoinen, mutta minusta vähän keinotekoinen ja ontto. Idea on hyvä, mutta toteutus jää ohueksi. Tuntuu kuin kirjassa yritettäisiin kahta asiaa, kirjoittaa ruokaromaania (lähes överiksi menevät ruokakuvaukset) ja toisaalta kehittää erikoisella rakenneratkaisulla henkilökuvaa ikävästä ihmisestä (mikä on aikamoinen haaste ilman tuota ruokasivujuontakin). Kunnianhimoista esikoisromaanille! Ehkä kuitenkin odotin liikaa kaiken hehkutuksen jälkeen. Siilin eleganssia odotan edelleen mielenkiinnolla ja positiivisin fiiliksin, niin kauniisti sitä on kuvattu kaikkialla.

Barbery onkin näkynyt kirjablogien maailmassa todella paljon. Esimerkiksi Kirjanurkkauksessa ollaan samoilla fiiliksillä kuin minä, mutta esimerkiksi Juuri tällaista -blogin Ilse on tykännyt tästä kirjasta huomattavan paljon enemmän kuin minä. Arvio löytyy myös esimerkiksi Kirjavinkeistä ja Susan Järjellä ja tunteella -blogista. Googlaamalla löytyy koko joukko muitakin kirjabloggaajia, jotka ovat arvioineet tätä ja Barberyn toista.

Advertisements