Viimeistä Harry Potter -elokuvaa on mainostettu monimerkityksellisellä mainoslauseella Kaikki päättyy. Sillä viitataan tietysti muun muassa siihen (ja tätä elokuvan tuotteistajat ovat kovasti korostaneet), että kyseessä on viimeisen kirjan viimeisen osan filmatisointi – sarjalle ei ole enää tulossa jatkoa. Faneja on itketetty päätöksellä ja hurmoksesta on otettu irti kaikki mahdollinen.

Allekirjoitan New Yorkerin kirjaosaston kolumnistin Elizabeth Minkelin sanomiset, muun muassa:

No matter how the Harry Potter universe evolves, it will always have the books at the heart of things.

Kaikki päättyy -mainonta on minusta turhaa. Ei minusta elokuvan jälkeen tuntunut siltä, että kaikki olisi lopussa. Päin vastoin, elämähän jatkuu tarinassa mitä suurimmassa määrin. Vielä vähemmän minun yhteinen matkani Harryn, Hermionen ja Ronin kanssa on päätöksessä. Kittiä kanssa! Niin kauan kuin minulla on ne kirjat hyllyssä, voin palata Tylypahkaan uudestaan ja uudestaan. Kirjasarja ei olisi kaiken tämän kouhkaamisen arvoinen, jos sen pariin ei voisi palata monta kertaa. Siinä testataan Potterin paras loitsu, vahvin taika: että kirjaan voi ja haluaa tarttua vielä kymmenienkin vuosien kuluttua. Elokuvien tehosteet ja tietokonepelit voivat vanheta, muovilelut ajautua kaatopaikalle, mutta kirjat (nuo viisaat!) ovat magiikaltaan syvempiä.

Näin uusimman leffan viime lauantaina. Oliko hyvä? -kysymyksiin olen vastannut aina samalla tavalla: kun ei paljoa odota, ei petykään. Olin tietysti nähnyt edelliset elokuvat ja odotukset olivat samassa tyylissä – ja sitä sain mitä odotin. Koska tarina oli tuttu, tiesin myös missä kohdin tulisin itkemään – ja siinäkin kävi kuten odotinkin. Se riittikin. Nautin leffakokemuksesta ja joku päivä katson tämän(kin) vielä uudelleen, niin kuin olen uusintakatsonut kaikki aiemmat Potter-leffat. Mitään kiirettä uusinnalla ei kuitenkaan ole.

Minä nyt vaan olen Potter-fani, eikä siinä sen enempää. Olen ollut ensimmäisestä kirjasta lähtien ja tulen olemaan pitkään, sillä taika tuskin haalistuu ihan muutamassa hetkessä. Juuri nyt, ”kaiken päätyttyä”, mielessä korostuu tarina nimenomaan kolmikosta: Harryn, Hermionen ja Ronin ystävyydestä, rakkaudesta ja heidän yhdessä muodostamastaan voimasta. Siksi kaikki täältä tähän lainaamani kuvatkin ovat heistä kolmesta, eri elokuvista vain.

Advertisements