Otsikko on lainaus sirkuksen ovimieheltä muutaman vuoden takaa. Olen menossa tänään sirkukseen neljättä kesää peräkkäin, yhteensä tämä on viides kertani Sirkus Finlandian näytöksessä.

Sirkuksen vetovoima ei ole hellittänyt näinä vuosina, pikemminkin päin vastoin. Jo ennalta olin merkinnyt kalenteriin milloin se tulisi tänne, ja maanantaiaamuna kiiruhdin töihin selvästi innokkaammin kuin yleensä maanantaisin, sillä matkan varrella näkisin ne, näkisin karavaanin. Ja siellä ne olivat, kirkkaanväriset vaunut kokoontuneena Hippokselle. Pelkkä värien näkeminen sai minut hymyilemään! Kävin jo samana iltana ostamassa oman lippuni tämän päivän näytökseen.

Tänä aamuna kävelin töihin kuikuillen sirkuksen suuntaan, ja voisin vaikka vannoa, että sateessa tuoksuivat sahanpuru ja hevoset… Ihme, että ollenkaan maltoin keskittyä töihin päivällä! On oikeastaan vähän erikoista, että sirkus vetää minua puoleensa niin voimakkaasti. Ehkä se on se toiseus, vieraus: olen niin kermaperseinen kotihiiri, etten varmasti kestäisi sirkuslaisten vaeltavaa elämää kovin kauaa, mutta silti se kiehtoo ja kiinnostaa, ja tutkija minussa tärisee uteliaisuudesta.

Puhuin siitä parille työkaverille: että haluaisin kirjoittaa kirjan nykypäivän sirkuslaisuudesta ja tivolielämästä. Haave on pyörinyt päässä jo joitakin vuosia, mutta siinä missä se vielä kesällä 2008 tuntui liian kaukaiselta ja vaikealta, olen näinä päivinä jo vähän laskeskellut budjettia ja suunnitellut kenttätöitä. Ajatuksen asteella kaikki vielä on, mutta muutamassa vuodessa olen saanut lisää itseluottamusta ja oppinut ainakin sen, että haaveitaan ei saavuta jos ei itse pistä toimeksi. Kokeilla ainakin kannattaa, jonain päivänä, kunhan ajatus on kypsynyt ja v-kirja vähän pidemmällä.

Tänään kävelin töistä kotiin jälleen sirkuksen kautta. Edellinen näytös oli juuri alkanut ja teltasta kaikuivat musiikki ja aplodit. Perhonen vatsassa läpättäen kuljin hitaasti ohi ja nautin odotuksesta – siitä, että muutaman tunnin kuluttua olisi minun vuoroni päästä jälleen tähtikupolin alle.

Hassu sattuma muuten, että aivan lähellä Hipposta on toinenkin tähtiteltta:  tänään alkaneen Jyväskylän Kesän tapahtumateltta Kampuksen kentällä on nimittäin Sirkus Finlandian vanha, pieneksi käynyt tähtikupoli.

Advertisements