Hei levoton, täällä kaikki tapahtuu
Hei levoton, Helsingissä heinäkuu
Helteisen mä stadin jaan
jos istua saan kanssas tällä
jalkakäytävällä kahdestaan

(Aki Sirkesalo)

Helsinki on hetkittäin kaunis, ainakin silloin kun saa viettää pitkän viikonlopun siskoa ja ystäviä tavaten. Helle on tietysti piinaa, mutta kaunis sää myös mahdollistaa kesäjutut: loikoilun rannalla ystävien ja ystävien lasten kanssa, tuoreet mansikat, uudet perunat, jäätelön Suomenlinnassa, kuohuviiniä kesäteatterin väliajalla, Vadelma Festin, ulkokirpputorit, uudet aurinkolasit. Kylmä olut maistuu parhaalta juuri helteellä.

Erityisen lomasävyn viikonloppuuni toi se, että unohdin uuden sim-korttini kotiin. Vanha liittymä sulkeutui perjantaina ja uusi kortti oli Jyväskylässä. Olin siis kolme päivää puheliton, mikä aiheutti sekä hankaluuksia että hetkittäin hauskaa vapauden tunnetta (tosin vähemmän). Alppipuistoon meno oli kääntyä epätoivoksi, kun aikataulut eivät pitäneet (myöhästyin) ja olin yllättäen yksin keskellä puistofestaria tietämättä, onko siellä tuttuja vai ei. Kaikki kääntyi kuitenkin hyväksi ja ilta oli hieno päätös muutoinkin erinomaisen laadukkaalle päivälle. Miten ihmeessä asioista ja tapaamisista sovittiin ennen kännykkäaikaa? Liikkistä oli se kuinka monet ihmiset yrittivät auttaa ja selvittää ja välittää viestejä, kun katosin jonnekin välille Lauttasaari – Alppila. Puhelimet kävivät muualla kuumana: Missä se nyt on?! kun minä en saanut keneenkään yhteyttä.

Kotiintulo ja ajatus arjesta ovat jälleen vähän kurjia, mutta lohtua tuovat onneksi uudet vaatteet, joita laukkuun kertyi siskon kaapista ja sunnuntain kirpputoreilta. Enhän minä mitään olisi tarvinnut, mutta… Voi miten minulla oli mukavaa näinä päivinä!

Advertisements