Kun työhuoneen lämpötila nousi 30 asteen tuntumaan, oli varsin kohtuullista myöntää, ettei keskittyminen onnistunut. Ulkona ilma seisoi kosteana ja kuumana ukkosta odottaen, mutta mölkkyturnaus rentoutti vähän perjantai-iltapäivän puristuksessa. Asfaltti oli hankala alusta mölkylle, mutta hauskaa meillä oli – se lienee pääasia.

Illemmalla tutustuin kotikaupunkiini uudella tavalla. Osallistuin kaverini kanssa Jyväskylän Matkailun järjestämälle, yhteistyössä kirjailijan kanssa koostetulle Harjukaupugin salakäytävät -kävelykierrokselle. Nyt olimme mukana Ollin polulla, ja jos mikään ei tule esteeksi, käymme kokemassa vielä toisenkin kierroksen, Kertun ja Ollin polun.

Tourujoen ranta ja luontopolku olivat uusia paikkoja minulle. Juuri nyt, kaikkein vihreimpään aikaan vuodesta oli helppoa olla kirjailijan kanssa samaa mieltä: Tourujoen rannassa on jotain epäkeskisuomalaista; se voisi olla vaikka ihan muualta Euroopasta, ihana rehevä jokiranta ja joki. Kinakujan sillan värikkään koristeet ovat nuorten taidetyöpajan tuotosta. Silta on myös maalattu värikkääksi. Hieno on!

Ukkosmyrsky teki polun alusta jännittävän. Sade myös vei mukanaan painostavan, kostean kuumuuden ja jätti helpommin hengitettävää ilmaa. Osan Ollin polusta olin kulkenut itsekin niihin aikoihin keväällä, kun luin Harjukaupunkia. Ei se haitannut, tulinpahan nyt katsoneeksi vähän eri juttuja, kuten hassuja kylttejä.

Kummasti Jyväskylässä liikkumiseeni kuitenkin vaikuttaa tällä hetkellä se, että projektityöni koskee Rajakadun seutua, Taulumäkeä ja niitä kulmia. Vähänkin sinne päin mentäessä ajatukset pomppaavat heti haastatteluissa selville saamiini asioihin ja tarinoihin. Työni on mielenkiintoista, mutta siitä on kyllä vaikea irrottautua ilman, että matkustaa pois Jyväskylästä.

Mainokset