Amerikkalaisen Patricia A. McKillipin fantasiaromaanit kiinnittävät huomion kansikuvataiteellaan. McKillip on palkittu kirjailija, mutta ainakin minä olen tarttunut hänen kirjoihinsa ensimmäisen kerran juuri siksi, että ne ovat niin upeita ulkoasultaan. McKillipin kirjojen kansikuvista on vastannut taiteilija Kinuko Y. Craft.

McKillipin romaani Basiliskin laulu (Song For the Basilisk, 1999, suom. 2008) on kaunis tarina musiikista ja musiikin voimasta. Se kertoo Rook-nimisestä miehestä, joka elää bardien luona etäisellä saarella, kaukana pääkaupungista Berylonista. Rook ei muista lapsuudestaan mitään muuta kuin tulen. Vähitellen Rookin on pakko muistaa, eikä lapsuusmuisto ole onnellinen: nykyinen hallitsija teurasti silloin hallinneen Rookin perheen, hävitti suvun ja poltti palatsin. Pieni Rook-poika oli ainoa, joka selvisi hengissä ihmeen kaupalla, hautautumalla tuhkaan. Muistaminen on kivuliasta, mutta muistettuaan Rookin on mentävä takaisin Beryloniin ja kohdattava basiliski. Turvanaan hänellä on vain musiikkinsa, mutta siinä onkin paljon.

McKillipin tähän romaaniin luoma maailma on musiikintäyteisyydessään ihana. Muusikot, musiikinopettajat, soittimet, kuorot, lauluharjoitukset, nuotit – kaikki on tässä kaupungissa ja maassa keskeistä, arvostettua ja tärkellä paikalla yhteisön elämässä. Sellaisesta on ihana lukea! En ole vähään aikaan lukenut näin puhdasta fantasiaa; sekin oli virkistävää.

Näin jälkeenpäin mietittynä Basiliskin laulu muistuu mieleen vähän sekavana. Siltä se ei kuitenkaan tuntunut lukiessa, vaan nautin joka sivusta. Ehkä vielä suuremman vaikutuksen minuun on kuitenkin aikanaan tehnyt McKillipin Unohdettu Ombria, josta tosin en enää muista juuri mitään. Vallasta siinäkin oli muistaakseni kyse. Basiliskin laulu herätti tietysti himon lukea Ombria-tarina uudelleen, mutta saa nähdä miten aika riittää, hyvää luettavaa kun taas on niin kovin paljon enemmän kuin ikinä ehdin edes listata…

Advertisements