Näinä päivinä tulee kaksi vuotta siitä, kun muutin tähän kotiini. Hyvin olemme Papun kanssa viihtyneet, vaikka välillä tämä neliöiden määrä per asukasluku tuntuukin tuhlaukselta ja olen jopa hetkellisesti miettinyt yksiöön muuttamista. Pienikin katsaus myytävien asuntojen hintoihin saa minut kuitenkin ymmärtämään, että olen onnekas: asunto oli löytö, eikä samalla hinnalla oikein enää saisi samanlaista tilan tunnetta, viihtyisyyttä ja erinomaista sijaintia. Pysymme siis Papun kanssa tässä ja muistan olla iloinen ja kiitollinen siitä, että elän väljästi omassa (pankin) kodissa, josta pidän ja joka on oman näköiseni – viimeksi mainittua toistavat myös monet täällä käyneet kaverit.

Kevät on tuonut mukanaan myös pikkuruisen sisustuskärpäsen pureman. Sain aikaiseksi muun muassa ripustaa viime kesästä asti odottaneen Mucha-maalauksen ikkunaan, ompelin sohvaan uuden peitteen ja tänään siirtelin vähän huonekaluja huoneesta toiseen saadakseni olohuoneesta avaramman. Kirjahyllystä puuttuu edelleen pari hyllyä, ja kaksi taulua odottaa ripustamista (toinen itse asiassa vielä kehyksiäkin). Ehkäpä tällä kärpäspuremalla tulee hoidettua nekin.

Kuva on otettu muutama viikko sitten, kun puut olivat vielä hiirenkorvalla.

Viime kesänä taloon tehtiin parvekeremontti, ja tänä keväänä olen päässyt ensimmäistä kertaa käyttämään parveketta. Ja sisustamaan, tietenkin! Käynti taimikaupassa oli kuin karkkikaupassa lapsena: jos ottaisin tän ja tän ja tän, ja sit toiseen laatikkoon tätä pari, mutta olisko toi sittenkin kivempi, haluunko mä punaisia vai keltaisia kukkia? Vai valkoisia? Toistaiseksi illat ovat olleet melko viileitä, joten lukuhetket parvekkeella teekupin kanssa ovat vaatineet villatakin- ja sukat. Siitä huolimatta niitä on tullut vietettyä, niin iloinen olen ensimmäisestä oikeasta parvekkeestani.

Myös Papu tykkää parvekkeesta. Sille parveke merkitsee joka päivä jännitystä ja seikkailua, ärsyttävästi sirkuttavia lintuja, naapureiden puuhien tarkkailua ja – valitettavasti – hyvänmakuisia kukkia syötäväksi. Kaksi parveketta meistä oikealle on juuri muuttanut kissa ja odotan mielenkiinnolla, milloin Papu huomaa sen. Tosin se kissa ei taida olla vielä parvekekäytöskelpoinen, mutta varmaankin sekin oppii kesän mittaan.

Kesäneilikka on Papun herkkua - toistuvista EI!-kiljaisuistani huolimatta.

Tänä viikonloppuna olen kotoillut oikein urakalla: siivonnut, sisustanut, laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä. Katsonut leffaa ja lukenut kirjaa kissa sylissä kehräten. Rauhalliseen tahtiin tehdessä viikonloppuun saa mahdutettua kaikenlaista, sillä edellisten lisäksi olen myös nukkunut pitkiä yöunia, ollut yhden ystävän synttäreillä, kestinnyt iltapalalla toista läheistä ystävää ja käynyt työhuoneella avaamassa yhden rästissä olleen solmujutun. Laiska töitään luettelee, joojoo, mutta listaan juttuja lähinnä siksi, että ihmettelen missä välissä olen kaiken tämän tehnyt, ja ilman pienintäkään kiireen tuntua. Tällaiset viikonloput ovat kyllä aikamoisia arjen valopilkkuja.

Advertisements