Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Happy Days? The Everyday Life and Nostalgia of the 1950s järjesti ensimmäisen seminaarinsa tällä viikolla Korppoossa, Turun saaristossa. Seminaarissa olivat paikalla kaikki hankkeen tutkijat, tutkijaverkoston jäseniä (joihin itse kuulun), yhteistyömuseoista Werstaan edustaja sekä kansainvälisen advisory boardin jäsenet Unkarista, Tanskasta ja USA:sta.

Happy days? on minulle läheinen hanke, ei vähiten siksi, että hankkeen tutkijat ovat ystäviä ja kollegoita vaan myös siksi, että olen ollut vahvasti mukana synnyttämässä hankeideaa parisen vuotta sitten, kokoamassa verkostoa ja tekemässä ensimmäisiä rahoitushakemuksia. Valitettavasti Akatemian hakemukseen ei mahtunut tohtorikouluttavia, joten jäin siinä sivuun, mutta verkostossa olen tietenkin mukana. Oli aivan mahtavaa tajuta eilen, että tämä todella on totta: että aikoinaan saatu idea ja sen eteen tehty työ on vienyt näin pitkälle; että todella istumme nyt 1950-lukuhankkeemme seminaarissa Korppoossa ja kaikki nämä lahjakkaat, hienot ihmiset ovat kokoontuneet tänne; että jotain tällaista on syntynyt meidän sinapinsiemenen kokoisesta ideastamme. Tämä jos jokin on osoitus siitä, että ajatuksiinsa kannattaa uskoa ja niiden eteen tehdä työtä.

Happy days? (tai suomenkielisellä työnimellä Onnen maa?) -hankkeessa on yksinkertaisuudessaan toimivat kaksi tavoitetta. Menetelmäpuolella hankkeessa kehitetään museoiden ja yliopistollisen tutkimuksen keskinäistä yhteistyötä uudelle, aktiiviselle tasolle. Sisällöllisesti tavoitteena on avata, purkaa ja rekonstruoida käsityksiä 1950-luvu arkielämästä ja tutkia 1950-luvun representaatioita ja niihin liitettyä nostalgiaa.

Hanketta johdetaan laitoksemme etnologian oppiaineesta ja mukana on etnologian lisäksi folkloristiikkaa ja historiaa ja verkostossa myös taidehistoriaa. Yhteistyömuseoina toimivat Sarka ja Werstas, joiden aineistoja hyödynnetään tutkimuksessa ja joihin kootaan tutkimustuloksista näyttely. Kansainvälinen advisory board (en tiedä mikä olisi sen suomenkielinen nimi ja olen liian väsy nyt selvittämään) koostuu museoalan ja etnologian huippuammattilaisista.

Seminaari oli ensimmäinen, joten sisällöltään se oli enemmänkin tutustumista ja tutkimusten esittelyä. Saaristokeskus Korpoström tarjosi upeat puitteet, ja saaristomaisema oli eksoottinen ja kaunis niin ulkomaisille vieraillemme kuin sisäsuomalaisille maakravuillekin. Melko tiiviin tieteellisen päivän jälkeen pääsimme veneretkelle saaristoon, ja kylmästä tuulesta ja merivesiroiskeista huolimatta reissu oli hieno ja virkistä elämys sisällä istutun päivän jälkeen.

Tänä aamuna aurinko lämmitti Korpoströmin laiturilla, pääskyset rakentelivat pesiä ja meri kimalsi. Eipä tehnyt mieli lähteä pois, mutta onneksi kotiinkin on hyvä tulla.

Mainokset