Meren katedraali (La catedral de mar, 2006, suom. 2008) on niitä kirjoja, joista ylenmääräisen hehkutuksen vuoksi tulee olo, että ”kaikkihan tämän ovat lukeneet”. Luettuani sen epäilen, ettei sitä ehkä sitten kuitenkaan niin kauhean moni ole ainakaan loppuun asti lukenut. Historiallisia romaaneja harrastavat lukijat varmastikin, mutta jos keskiaikainen Eurooppa tai Barcelona ei kiinnosta, niin Ildefonso Falconesin esikoistiiliskivi on aivan liian pitkä ja raskas.

Tarina sinänsä on hyvä, ja kirja rakentuu kuin perinteinen historiallinen romaani konsanaan. Päähenkilö Arnau on niin sympaattinen hahmo, että lukijan kuin lukijan on helppo kiintyä häneen. Arnau on älykäs ja hyvä, riittävän komeakin, että seikkailuja saadaan riittävästi yhden elämän varrelle. Välillä Arnau melkein käy jo ärsyttämäänkin puhtoisuudellaan. Väkisinkin tulee mieleen, että hänessä kirjailija vie meidän aikamme arvoja keskiajalle… Mutta toisaalta Falcones ei muissa kuin Arnaussa turhaan kaunistele asioita. Köyhyys on köyhyyttä, epätasa-arvo räikeää, sairaudet ja kuolema alati läsnä, ja naisen osaksi jää useimmiten olla häviäjä ja seistä miehen takana tai kantapään alla. Falcones ei kuitenkaan vello keskiajan kaupungin kurjuudessa (kurjuushan on vain meidän näkökulmamme, joka tulee vertailusta omaan maailmaamme) vaan osoittaa elämänmakuisella tarinallaan, miten ihmiset elivät, tekivät ratkaisuja, huolehtivat tai eivät huolehtineen, suuttuivat, pettivät, rakastivat ja olivat kaikin puolin ihmisiä siinä missä mekin tänä päivänä. Melko kauniita noin keskimäärin, mutta niinhän hyvässä tarinassa yleensä ollaan, eikös?

Meren katedraalin raskaus johtuu sen yksityiskohtien määrästä. Välillä ajattelin, että Falcones on historiantutkija, joka ei ole päässyt kertomaan näitä millintarkkoja tutkimustuloksiaan kenellekään. Tai sitten kirjailijalla on taustatiedon hakeminen jäänyt vähän päälle, eikä mitään ole jostain syystä karsittu. Kirjan mittaan yksityiskohtien vyöryyn kuitenkin tottui, tai sitten aloin jo oppi harppomaan niiden kohtien yli. Jotenkin silti esimerkiksi tarkat kuvaukset esimerkiksi Barcelonan politiikasta ja sodankäynnin juonitteluista eivät silti ehkä olisi olleet tarpeellisia. Kirja oli muutenkin pitkänlainen.

Ihan niin innoissani en siis ollut kuin mitä ennalta odotin, mutta hyvää viihdettä Meren katedraali kuitenkin on. Onko kukaan lukenut Falconesin toista romaania Fatiman käsi? Kannattaako kokeilla? Tavallaan vähän tekisi mieli.

Mainokset