Paastosta päästään ihan pian, hurraa! Suklaanhimoni on juuri nyt aika kova, koska ensimmäistä kertaa moneen viikkoon olen ostanut kotiin karkkia sunnuntaita varten. Pitäisi varmaan piilottaa ne…

Tällä viikolla pääsin sairauslomalta. Hurraa! Käsi ei ole vielä täysin terve, mutta sen kanssa pärjää jo. Vaatimattomat loppuvuoden ajan lääkäri kehotti olemaan sen kanssa varovainen, mutta olo on silti positiivisempi. Kipu ja särky on usein sidoksissa myös päänsisäisiin tunnelmiin: minusta tuntuu kuin kipu kädestäni olisi vähentynyt heti, kun lääkäri oli tarkistanut tilanteen ja palaute oli positiivista.

Tämä viikko on ollut hyvä (maanantaita lukuunottamatta kuten tavallista). Olen saanut tehtyä asioita ilman kauheaa suorituspainetta, jolloin tekemisestä on myös tullut nautittua. Valittaessani väsymystä unohdan usein, että pidän työstäni, enkä vaihtaisi sitä pois. On hyvä, että välillä kiireen ja paineen alla työskentelyn joukkoon mahtuu myös leppoisia, valoisia työpäiviä, jolloin tehtävät sujuvat, niiden tekemisestä ehtii nauttia, ja kenties siksi jälkikin on parempaa.

Ensi viikolla on kaikenlaista hässäkkää, mutta kirjoitan tänne heti kun ehdin. Ihanaa päästä taas kirjoittamaan kirjoista, ja kaikesta muustakin.

Facebookin välityksellä sain tietää, että Papu on netissä. Tai siis ei Papu ole sellaisenaan, vaan löysin netistä Simonin kissan, joka on aivan kuin Papu. Koska muutkin kissanomistajat tunnistavat Simonin kissassa omansa, voisin tulkita, että Papu ei ole kissana mitenkään erikoinen. Ei ole tarpeenkaan, sillä kissan syvin olemus on aivan liian mahtava että sitä tarvitsisi enää sen enempää erikoistaa. Simon onnistuu animaatioissaan ja sarjakuvissaan tallentamaan jotain varsin oleellista kissamaisuutta, kissana olemisen ydintä. Pääsiäispyhien viihdykkeeksi tässä yksi esimerkki, joka kuvaa myös meidän kotimme arkea varsin osuvasti.

Mainokset