Yhtälö on varsin yksinkertainen: pidän aikaansaamisen tunteesta, järjestämisestä ja siitä, kun asiat järjestyvät. Siksi olen kerännyt itselleni kohtuullisen määrän puuhaa v-kirjan oheen – asioita, joissa saan kokea onnistumisen tunteita ja tyydytystä järjestelemisestä sekä oppia epäonnistumisten kautta. Näistä sivutoimista saan paljon iloa ja energiaa. Jos en pitäisi tästä aikaansaamisesta, en keräisi itselleni hommia, ja olisin tyytyväinen. Tällainen kohtuullisesta puuhakkuuden tunteesta pitävä kun olen, en varmastikaan jaksaisi pitkään sellaista tasaista tekemättömyyttä.

Silti joskus ihan hetkittäin toivoisin, että olisi vähän vähemmän hoidettavaa, vähemmän vastuuta. Että olisi aikaa vain minulle, ilman pakottavaa tunnetta siitä, että jotain voisi koko ajan olla tekemässä.

Minusta itsestänihän se on kiinni. Ihmiset hokevat ympärillä, että voisin hyvin hidastaa esim. nyt saikulla ollessani, mutta vain kuulen sen, en kuuntele. On deadlineja, jotka eivät siirry sairauslomani vuoksi, eikä minun töitäni tee kukaan muu. Minun se vastuu on kannettava.

Juuri nyt toivoisin itselleni hetken omaa aikaa, jota ei tarvitsisi käyttää esimerkiksi sen pohtimiseen, mitä sellaista ruokaa voisin laittaa, jossa ei tarvitsisi pilkkoa tai kuoria mitään (kaurapuuroa), tai miten saisin siivottua tämän pölypesän jota kodiksi kutsutaan ilman oikeaa kättä (pelkkä imurointi saa riittää) – perusteellinen kevätsiivous ikkunoiden pesuineen saa odottaa. Käden rasitukseksi riittää tiskaaminen – siihenkään en pysty yhdellä kädellä, mutta se on silti ajoittain pakko suorittaa.

Onneksi ensi viikonloppuna on kirjamessut ja muuta kivaa Paviljongissa. Se jos jokin on laatuaikaa itselleni: seminaari, vaalipaneeli, kirjailijahaastatteluja ja vaikka mitä.

Advertisements