Käteen sattuu. En mennyt lääkäriin heti kun kipuja alkoi olla vaivaksi asti (joulukuussa), joten nyt peukalojänteen tulehdus on kroonistunut. Pelottava sana, jota vastaan yritän taistella pitämällä kättä mahdollisimman täydellisessä levossa. Olen tavannut kolme eri lääkäriä, syönyt troppia jos jonkinlaista ja saanut yhden kortisonipiikin – ilman mitään vaikutusta. Fysiatrin tapaaminen on kahden ja puolen viikon kuluttua, siihen asti vain säästelen kättä.

Mutta: se on helpommin sanottu kuin tehty. Kyseessä on oikea peukalojänne, ja minä olen oikeakätinen. Kipu haittaa elämää paljon, ja nyt se, että kipua ja rasitusta pitää erityisesti vältellä, vaikuttaa arkeen kovasti.

Olen todennut tarvitsevani oikeaa kättä ainakin

  • kirjoittamiseen
  • hampaiden pesuun
  • hiusten pesuun
  • meikkaamiseen
  • pukeutumiseen
  • veitsen tai juustohöylän käyttämiseen
  • tiskaamiseen
  • vauvojen nosteluun
  • ystävän muuttoon.

Sen sijaan oikeaan kättä ei välttämättä tarvita

  • koneella kirjoittamiseen
  • tanssituntiin
  • lounastamiseen
  • lukemiseen
  • kokoustamiseen (kun joku muu tekee muistion)
  • leffojen katseluun
  • laskiaspullan syömiseen
  • shoppailuun.

Pidinkin keskellä viikkoa yhden ”sairaslomapäivän”(*) ja katsoin Forsytein tarua lukematta yhtään mitään töihin liittyvää. Se oli oikein, vaikka vähän morkkistinkin. Moitin kovasti itseäni myös siksi, etten mennyt heti lääkäriin. En pidä lääkäreistä, enkä oikein osaa toimia vastaanotoilla. Vältän lääkäreitä yleensä viimeiseen asti, ja tässä nyt taas on tulos. Harmittaa oma tyhmyys.

Alan jo tottua nostamaan laukun, vedenkeittimen, takin, astiat – ylipäätään kaiken paperia painavamman vasemmalla kädellä. Kipu kädessä on päivittäistä, rasituksessa pahentuvaa, ja näin pitkään jatkuneena jo välillä aika masentavaa. Myös lääkäriaikojen metsästäminen ja jonossa seisominen on varsin tuttua. Viimeksi, kun minulla oli jännetuppitulehdus, pääsin silloiseen apurahaan sisältyvän vakuutuksen vuoksi suoraan yksityiselle lääkärille. Nyt en voi, joten jonossa istun ja koetan toivoa, että jonain päivänä oikeaan käteeni ei enää satu.

(*) Sairauslomapäivän ympärillä on lainausmerkit siksi, että apurahatutkijan sairausloma nyt on mitä on – omaa lomaa, itse otettua, itse kustannettua.

Mainokset