Oli väitös, ja väittelijä pyysi kutsussaan vieraita pukeutumaan kansallispukuihin – mahdollisuuksien mukaan. Kustos ja vastaväittäjä olivat myös kansallispuvuissa. Yllättävän monella myös kavereista oli siihen mahdollisuus, kun vähän kaappeja kaivoi. Minä suunnittelin kanslaripäivän (tai kanupäivän, miten vaan, heh) kahden ystäväni kanssa. Toisella heistä on oma puku tanhutaustan vuoksi, ja toisen kanssa luotimme äitien varastoihin.

Olen käyttänyt äidin Etelä-Pohjanmaan Järviseudun pukua nyt kaksi tai kolme kertaa. Sen pukeminen muuttaa olon juhlavaksi ja selän ryhdikkäksi – kansallispuku päällä on jotenkin mahdotonta röhnöttää rumasti. Eihän kansallispuku mikään hoikentava muotiluomus ole, mutta sen pointti onkin jossain muualla. Puvussa on ihanat, kolmiväriset hiusnauhat, musta liivi ja punapohjainen hame. Se on kaunis, ja se ylläni minäkin tunnen itseni kauniiksi.

On vähän niinkuin sovittu, että tulen perimään äidin kansallispuvun. Mummo on jättänyt siskolle omansa – en tiedä, minkä seudun se on. Eihän kansallispuvulle ole juurikaan käyttöä nykypäivänä, mutta kivaa silti, että minulla on sellainen valmiina, kun tilanteita tulee kerran kahdessa vuodessa. Haaveilin jossain vaiheessa, että saisin itselleni Keski-Suomen puvun, mutta ei toisen kanslaripuvun hankkimisessa ole mitään järkeä juuri tuon vähäisen käytön vuoksi. Pikkutyttönä minulla oli Keski-Suomen sinisävyinen puku, ja siitä haave kumpuaa – ja tietysti kotiseudusta. Kansallispukuihin kuitenkin kuuluu se, että ne usein peritään, joten en lähde nirsoilemaan äidin puvun osoittaman seutukunnan vuoksi. Ja hei, olenhan siis itsekin puoliksi pohjalainen.

Väitöksessä perjantaina oli siis paljon kansallispukuja. Minä ja ystäväni liikuimme kolmikkona, sillä kansallispuvut tulevat jotenkin paremmin esiin ryhmänä. Kaksi pukua oli karjalaisia, minun siis lännempää. Jestas, että olimme hieno seurue! Kivasti ihmiset myös tulivat kertomaan sen.

Hienoin oli silti väittelijä, joka oli tähän päivään tähdäten tehnyt pitkän työn oman pukunsa kanssa. Joka pisto oli itse tehty. Hienosti sujui väitös, ja olen hirmuisen iloinen tämän kollegan ja työkaverin vuoksi. Upea suoritus!

Mainokset