Se meni niin kovin nopeasti, sitten kuitenkin. Joulu on suosikkijuhlani vuotuisjuhlista, ja tänä vuonna se tuntui niin kovin lyhyeltä: omakin loma alkoi ehkä tavallista myöhemmin, ja sisko joutui lähtemään jo maanantaina kotiinsa, töiden vuoksi tietenkin. Sisko ja hänen seuransa tekevät joulun minun maailmassani, eikä kotikotona ole oikein tuntunut enää juhlavalta siskon lähdön jälkeen.

Minunkin piti palata jo kaupunkiin, mutta aina eivät asiat mene niin kuin suunnitellaan. Olen vielä maalla, ja tulen reissaamaan tätä väliä parin seuraavan viikon aikana enemmänkin, sillä koirani Murre on sairastunut. Käytin sitä lääkärissä aatonaattona, ja oma lääkärimme käski heti varaamaan ajan klinikalle jatkotutkimuksia varten. Siellä käytiin heti ensimmäisenä arkipäivänä, ja diagnoosi oli selvä: perätyrä. Murre ei siis kykene kakkaamaan itse, vaan uloste jumiutuu peräsuoleen, on laajentanut ja repinyt sinne siis valtavan tyrän. Kuvittele koiran ahdistusta ja kipua… Tai äläpä kuvittele, tulee vain paha olo.  Murre on lähes 11 ikävuodestaan huolimatta erittäin iloinen, reipas ja terve koira, joten leikkaus kyllä ehdottomasti on tekemisen väärti.

Leikkaus on aika vaativa, mutta onneksi sen avulla voidaan Murrea kuitenkin auttaa – joulunpyhät jouduin elämään epätietoisuudessa siitä, onko leikkauksesta mitään apua, ja yritin valmistaa itseäni kaikkein pahimpaan uutiseen. Murre on niin hyvinvoiva, että näinkin vakava sairastuminen tuli vähän puun takaa ja pääsi yllättämään. Olen asunut 10 vuotta eri osoitteessa kuin koirani, mutta se ei vähennä sitä, miten tärkeä se on minulle. Arjen elämässä se on viime vuosina ollut eniten isäni ja veljeni koira ja lemmikki, mutta vastuu koirasta on ilman muuta omistajana minulla, ja lääkärireissut ja hoitopäätökset tai päättämättä jättämiset ovat minun tehtäviäni.

Tänä jouluna olen silitellyt valkoista pumpulikoiraani siis enemmän kuin tavallisesti. Papu on maalaistunut tehokkaasti pitkällä lomallaan (sen joululomahan alkoi jo itsenäisyyspäivänä minun reissujeni takia) ja leikkii nyt tyytyväisesti joulukuusenpalloilla, ja juo vettä kuusenjalasta. Olin ollut kuluneena vuonna varsin kiltti, sillä sain odotettua enemmän lahjoja, onnistuneita sellaisia. Sisko on paras, aina.

Töihin minun piti siis palata jo, mutta en ole vielä ehtinyt kuin vähän tehdä hommia täältä maalta käsin. Päiviä tulee kulumaan hukkaan, mutta Murren sairastumisen rinnalla tammikuussa lähestyvä laitosseminaarin deadline on tällä hetkellä vain kesäkärpäsen surinaa korvissani. Paperini sinne tulee olemaan keskeneräistä, jonninjoutavaa höpötystä, mutta sellaista nyt vain välillä joutuu tekemään – sääli lukijoita. Kunhan nyt saisin jotain kirjoitetuksi. Murren leikkaus on silti tärkeämpi.

Mainokset