Jos minulla olisi rahaa ostaa uutuuskirjoja joululahjaksi, ostaisin tänä jouluna kaikille lähipiirissäni Tuomas Kyrön hurmaavan ja hulvattoman romaanin Mielensäpahoittaja (2010). Nyt kun minunkin kirjastooni on keksitty perustaa pikalainahylly, sain tämän uutuuden lainaksi ilman jonotusta.

Pieni, nopealukuinen kirja koostuu lyhyistä novellimaisista jutuista. Ne kaikki alkavat samalla tavalla: Kyllä minä niin mieleni pahoitin… Tarinoita kirjoittaa ja kertoo sotasukupolven mies, jäärä ja sellaiseksi jäävä, isä, isoisä ja puoliso. Lääkärin kehottaessa syömään salaatteja on kertojalla oikeampi ratkaisu tukkeumiin:

”Ne johtuvat siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähnsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin.

Ryhdyin rehellisesti valittamaan ja onko sen jälkeen ollut kaikki arvot kohdallaan? Kyllä ovat. Kolmetoista vuotta purin sydäntäni emännälle ja Yrjänälle, mutta nyt on kirjoitettava yleisönosastoille.”

Kyrön maalaama kuva esittää kansanvanhusta, mutta mielensäpahoittaja muistuttaa kyllä varmasti ihan meistä jokaista, niin tunnistettavia jutut välillä ovat. Nuoremmat sukupolvet tuntenevat empatiaa viimeistään jäärän lasten reaktioissa.

”Poika kysyy mitä minä kinaan, hänen mielestään ei ole mitään syytä kinata, jokaisella on oma aikakautensa.

Kyllä, mutta toisilla vain väärä.”

Itse mielensäpahoittaja on toki hersyvän hauska päähenkilö, mutta parasta Kyrön kirjassa on kuitenkin sen kieli. Kirjailja on tavoittanut ihastuttavalla tavalla kauniin puhekielen rytmin, joka tuntuu tutulta ja siksi oikealta. Näin täällä puhutaan, oikeasti. Minua kutitti erityisesti tekstissä viljelty ”kyllä ei” -rakenne, jota käytän itse aivan liikaakin. Myöntö- ja kieltosana peräkkäin vahvistavat toisiaan: ”Kyllä en halua.” tai ”Kyllä se ei mene niin.” Tasaisen rytminsä takia Mielensäpahoittaja toimii varmasti erittäin hyvin kuunnelmana tai äänikirjana.

”Kyllä kaipaan noita hetkiä kun olimme emännän kanssa monista asioista hiljaa.”

Kirjan viimeinen luku ei enääpelkästään  naurata, mutta tämäkin tarvitaan, että Mielensäpahoittajasta tulee kokonaisuus.

Advertisements