Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Minua siunattiin marraskuussa varsin hyvillä kirjoilla. Jhumpa Lahirin Kaima oli hieno usean vuosikymmenen kulkua seuraava perheen kuvaus, mutta vielä paremman tarinan kertoo Siri Hustvedt ensimmäisessä suomennetussa romaanissaan Kaikki mitä rakastin (What I Loved, 2003, suom. 2007). Olen lukenut aiemmin Hustvedtin Amerikkalaisen elegian, joka oli vähän pettymys. Odotin, että Kaikki mitä rakastin olisi parempi, mutta en arvannut pitäväni siitä näin paljon.

Tarinan minäkertojana toimii Leo Hertzberg, taiteen maailmasta syvästi elävä taidekriitikko ja taidehistorioitsija. Hän ystävystyy Bill Wechler -nimisen taiteilijan kanssa. Leon ja  Billin perheiden elämät kietoutuvat tiiviisti yhteen, ja ystävyys kannattelee tiiviinä ja vahvana läpi elämän, läpi järkyttävän suurien tragedioidenkin. Leon vaimo Erica on kirjallisuudentutkija. Billin ensimmäinen vaimo ja pojan äiti Lucille on runoilija, mutta tärkeämpi rakkaus on Violet, kaunis ja intohimoinen taulujen malli, puoliso ja kumppani. Perheiden pojat Matt ja Mark syntyvät melkein samaan aikaan ja yhdistävät perheitä entisestään tiiviimmäksi – kunnes kaikki murtuu.

Leo kertoo ja muistelee yhteistä elämää, kaikkea mitä hän on rakastanut, ja piirtää kuvan rakkaistaan osin nostalgialla ja hellyydellä. Vanhan miehen näkökulma tuo kokemusten tulkintaan viisautta, mutta myös surua. Kertojan ääni on minusta oleellinen osa tarinaa – tai sitten vain muistelukerronnan tutkijana kiinnitän siihen huomiota. 😉

Jälkeenpäin mietin, että Kaikki mitä rakastin osoitti taas sen, miten se, pitääkö jostain kirjasta vai ei, riippuu omasta tilanteesta. Amerikkalaisessa elegiassa Hustvedt kuljetti lukijaansa psykologian termistössä, jossa tipuin kärryiltä moneen kertaan, ja se harmitti. Kaikki mitä rakastin taas sisältää pitkiä, yksityiskohtaisia kuvauksia taideteoksista ja dialogeja taiteen tulkinnoista. Jälleen tipuin kärryiltä, mutta tällä kertaa se ei ärsyttänyt minua ollenkaan niin paljoa, enkä osaa pitää niitä huonona puolena kirjassa. Jollain tapaa ne tuntuvat kuuluvan Leon kertojaminään niin tiiviisti.

Kiiltomato.netissä on todella hyvä kirjoitus tästä kirjasta. Paremmin omia, tosin varsin negatiivisia fiiliksiään romaanista erittelee esim. Morre, täällä. Kaikki mitä rakastin löytyy monista kirjablogeista, joten lukuvinkkejä kaipaavat: hop vain nettimaailmaan!

4 kommenttia artikkeliin ”Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

  1. Oih, tämä on ollut ehdottomasti vuoden parhaimpia kirjoja, mitä on tullut luettua. Jotenkin tarinan ääni, sen melankolisuus ja varsinkin loppu tuntuivat realistisilta.

    1. Eläydyin voimakkaasti muun muassa siihen avuttomuuteen, jota aikuiset tunsivat Markin käytöksen edessä. Hän ei jättänyt oikein mitään keinoja auttaa itseään.

      Olen samaa mieltä: yksi vuoden parhaista lukukokemuksista (mutta ei silti se paras 😉 )

  2. Luin tämän kirjan muinoin englanniksi ja olin aivan äimän käkenä kuinka joku voi kirjoittaa noin hyvin. Oletko löytänyt Richard Fordin? Luet juuri sellaisia kirjoja, että luulen sinun varmasti ihastuvan häneenkin. Itsenäisyypäivästä aloitin ja ihastuin. Suosittelen lämpimästi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.