Vielä teen pikavisiitin Edinburghiin ennen kuin huomenna matkaan kohti Tarttoa. Siskoni valmistautui taannoiseen lomaan lukemalla aika paljon Skotlantiin liittyvää kirjallisuutta. Minä en ehtinyt, ja ainoaksi yritykseksi siihen suuntaan oli se, että aloitin Sir Walter Scottin romaanin Perthin kaunotar (The Fair Maid of Perth, 1828, suom. 1878 ja 1932).

Ennen matkaa ehdin vain aloittaa kirjaseikkailun Perthin kaunottaren parissa, sillä kirja oli niin puuduttavan tylsä, etten millään jaksanut urakoida sitä loppuun asti ennen lähtöä. Loman jälkeen kahlasin tarinan loppuun ja pääsinkin vähitellen sen rytmiin ja kerrontaan kiinni, mutta missään vaiheessa tämä seikkailu ei vienyt minua mukanaan.

Kyse on tietysti osittain siitä, että Scottin romaani on kirjoitettu 1800-luvulla, ja sen tyyli on sen vuoksi varsin vanhahtava ja raskas. Toisaalta olen lukenut innoissani muuta 1800-luvulla kirjoitettua kirjallisuutta, joten muitakin syitä tylsistymiseeni täytyy olla. Muistan lukeneeni Scottin Ivanhoen lukiossa, ja pidin siitä silloin hurjasti (ja pidin siitä innostuneen esitelmän, johon siskoni piirsi hienot kalvot – siinä kaikki hieno mitä siinä kirjaesitelmässä oli). Olen siis aikaisemmin innostunut myös Sir Walterista, miksi ihmeessä en nyt?

Ehkä kyse on Perthin kaunottaren hengettömästä juonesta ja päähenkilöistä, joista en nyt vain jaksanut innostua. Nimihenkilö on Catharine, hansikkaantekijän tytär Perthin kaupungista. Porvaristyttö on kuuluisa kauneudestaan ja häntä kosiskelevat niin kunnialliset (!) porvarit kuin paheelliset aatelismiehetkin, ja kaiken päälle Catharinea haluaa omakseen myös mahtavin klaanipäällikkö Ylämailta. Tästä draamasta, hovin juonitteluista ja Catharinen kosijoiden päättömyydestä koostuu tarina, joka alkaa Valentinen päivän yön dramaattisista tapahtumista. Romaanissa kuolee ihmisiä paljon, ja useimpien heistä kuolema on ylvästä ja upeaa. Tarina sijoittuu 1400-luvulle, ja Scott kommentoi välillä keskiaikaisia tapoja ja sitä, kuinka Catharine on hyveellisyydessään ja tuomitessaan väkivallan niin kovin paljon aikaansa edellä.

Jonain päivänä minä vielä luen sen Ivanhoen uudestaan ja päätän vasta sitten, mitä mieltä olen Sir Walter Scottista. Miestä hehkutettiin Edinburghissa niin kovin, kovin paljon, että haluan antaa hänelle toisen mahdollisuuden.

Advertisements