Reeta Karoliina Kertomus jatkuu -blogista ojensi jo taannoin minulle blogipalkinnon. Kiitos, ja anteeksi että sen noutaminen kesti! Elämä on täyttynyt niin paljosta, että tämä on jäänyt sivuun hetkeksi. Blogipalkinto on kuitenkin aina mieltä lämmittävä asia: se, että joku palkinnon ojentamalla kiittää tästä kaikesta, on kerta kaikkiaan vain silkkaa iloa. Välillä on vaikea tajuta, että itselleni varsin tärkeäksi ja rakkaaksi muodostunut harrastus todella tuottaa iloa muillekin, tai että siitä ylipäätään on kiinnostunut joukko lukijoita joka päivä. Kiitos siis Reetan lisäksi kaikille lukijoilleni! Bloggaamisen pointti on sen diaglogi ja kaksisuuntaisuus, tekstien julkisuus, eikä tätä olisi mieltä jatkaa ilman lukijoita.

Palkintoon liittyvä haaste liittyy tällä kertaa numeroon 7. Tehtäväni on paljastaa tai tunnustaa itsestäni seitsemän asiaa, ja sen jälkeen ojentaa palkintolle seitsemälle blogille. Aika vaikea nakki, täytyy sanoa, sillä omalla nimellä kirjoitetussa blogissa joutuu vähän miettimään, millaisia asioita alkaa paljastaa – yksityisyyden rajat kuitenkin kulkevat nekin jossain, vaikka lukijoiden voikin olla vaikeampi niitä hahmottaa. Mutta yritän kuitenkin:

1) Palasin sekasyöjäksi kesän aikana, ja olen ollut siitä oikeasti aika iloinen. Pidän niin monista liharuoista! Koetan silti malttaa syödä lihaa vain kohtuullisesti, enkä laita itse kotona liharuokia juuri koskaan.

2) Olen monta kertaa miettinyt, että tarvitsisin Illuusioiden rinnalle nimimerkillä kirjoitetun blogin, jossa voisin kertoa vapaammin asioista ja pohtia henkilökohtaisempiakin asioita. Silloin tämä voisi jäädä entistä enemmän vain tutkimus- ja kirjablogiksi. En ole kuitenkaan vielä kertaakaan avannut toista blogia, sillä en usko että aikani riittäisi kahden blogin päivittämiseen. Sitäpaitsi, onhan minulla perinteinen päiväkirjani.

3) Pelkään valmistumista ja sen jälkeistä työttömyyttä enemmän kuin montaakaan asiaa. Paitsi pimeää. Valmistumispelko on vain erilaista: ei jähmettävää kauhua, vaan sydänalassa tuntuvaa ahdistusta ja masennusta.

4) Olen sen verran turhamainen, että eräässä seminaarissa saamani kommentit ”sillä on aina jotain kivoja kenkiä ja koruja” ja ”on hyvä seminaaripukeutuja” lämmittivät mieltä kovasti. Ja lämmittävät edelleen! Yritän huolehtia vaatteistani ja pukeutua kivasti, ja kerrankin ihmiset antoivat ymmärtää huomanneensa sen. Samalla poden kuitenkin huonoa omatuntoa turhamaisuudestani, sillä pidän ulkonäköään jatkuvasti pynttääviä ihmisiä kuitenkin vähän pinnallisina… Ja olen itse samaa osastoa.

5) Nukun nykyään pehmoråtan kanssa. Olohuoneessa, vierassängyssä, asuu toinen mokoma.

6) Haaveilen enemmän kuin koskaan toteutan, mutta se on vain oikein, sillä ilman haaveita elämä jumahtaa paikoilleen.

7) Kummitytölleni syntyi tänä syksynä kaksossisko ja -veli. Nämä vauvat räjäyttivät vauvakuumeeni taas varsin suurelle liekille.

Huh, syntyihän noita! Näemmän tunnustusten tekeminen on näinkin avoimelle ihmiselle yllättävän helppoa, hah!

Ja sitten palkinto eteenpäin. En ole varma, kuinka moni allaluetelluista on jo saanut palkinnon. Jos päällekäisyyksiä tulee, niin ei se mitään, enkä myöskään liitä ihan pakollista velvoitetta vastata haasteeseen. Haluan vain kiittää esimerkiksi näitä kirjoittajia, jotka tekevät minun blogosfääristäni erinomaisen hyvän paikan.

Aimo annos

Espan lyyli

Himmun huone

Kirja-ajatuksin

Sivukuja

Turun Tilda

Ja sitten huijaan säännöissä, sillä haluaisin ojentaa palkinnon ystävälleni Kittilään, mutta salasanasuojatun blogin linkittäminen tähän olisi vähän tylsää – siksipä muokkaan tehtävää vähän ja haastan lukijani toteuttamaan seitsemännen palkinnon ojentamisen: juuri sinä, joka luet tätä, mene ja kiitä jonkin suosikkiblogisi kirjoittajaa kommentilla juuri tänään, vaikkapa ihan heti.

Ensilumi satoi tänään Jyväskylään. Lumentuoksuista viikon jatkoa kaikille!

Mainokset