Muutama viikko sitten kirjoitin liikunnallisista lajeistani ja kerroin aloittaneeni uusimpana lajina itämaisen tanssin. Selkä- ja vatsalihakset, erityisesti ne syvät vatsalihakset, joutuvat aikamoiseen treeniin tässä lajissa, mikä oli tavoitekin. Tanssitunnin jälkeen paikkoja kivistää ja löydän itsestäni uusia lihaksia, mutta tänäänkin olin kotimatkalla niin kertakaikkisen hyvällä tuulella ja onnellinen, että teki mieli juosta tai hyppiä tai tanssia koko lyhyt reitti kotiin. Ikinä ennen en ole saanut mistään liikuntalajista näin paljon iloista mieltä – en edes hiihdosta, josta tykkään kans aika paljon.

Tanssisalin hoikentavat peilit rakentavat osan hyväntuulisuudestani, mutta nyt tulee kyllä harakan tunnustus: itämainen tanssi on minun lajini selvästikin myös rekvisiitan vuoksi. Osallistuin yhdistyksen järjestämään kimppatilaukseen ja tänään pitkältä tuntuneen, lyhyen odotuksen jälkeen sain tanssitossut ja huivin. Kultaiset tossut! Ja fuksianpunainen huivi kultaisilla helmillä! Että urheillessa saa laittaa jotain näin nättiä päälleen, voi ihanuutta. Missä muussa lajissa saisin lähteä treeneihin kimaltavat korut korvissa ja ne eivät ole yhtään haitaksi, päin vastoin?

Oma huivi ja tossut tekivät treenicollegeistakin juhlavat, ja tanssitunnin 75  minuuttinen kului taas kuin siivillä. Kotiin tultuani sain todeta, että tanssitarvikkeet on ehkä syytä säilyttää huolella jossain jännässä piilossa, sillä myös Papu tykkää helmistä ja kimalluksesta.

Alkeiskurssilla ei vielä paljon vaatteilla koreilla, sillä kuten joka lajissa, oikeat asut kuuluvat esiintyville harrastajille. Oma alkeishuivini ja kultatossuni ovat silti minulle iso ilo!

Hyvin toisen tyylistä, mutta silti tanssiin liittyvää kimallusta näkyy aina silloin tällöin Ilonan Salonkijuoruissa (viimeksi esim. täällä).

Mainokset