Henkistä ikäähän on testattu jo iät ja ajat ”leikkimielisissä” pikku testeissä netissä ja lehdissä. Jokin aika sitten luin jostain, että on kehitetty testi, jolla voi testata oman kehonsa iän. Se olisi mielenkiintoista, sillä epäilen oman ruumiini olevan vähintäänkin keski-ikäinen ellei vanhempi. Tai ainakin ruumiini nauttii kaikken eniten liikuntalajeista, joissa muut harrastajat ovat minua vanhempia.

Olen käynyt keväällä ja alkukesästä taas vesijuoksemassa, ja menen kyllä taas pian. Jos jaksaisin herätä aamuisin aikaisemmin, menisin myös aamuvirkkujen vesijumppaan. Vesijuoksu on ehkä maailman tylsin urheilulaji, mutta se vaan tuntuu niin kovin hyvältä selässäni. Vesi on riittävän pehmeä ja silti vahva vastus, ja vesijuoksun liikerata laittaa selän kunnolla töihin. Kun vain olisi joku juttuseurana, tai musiikkia edes tai jotain. Altaassa edestakaisin hitaasti juoksentelu on oikeasti todella tylsää.

Sauvakävelemässä yritän käydä aina silloin tällöin, sillä koneen ääressä hartiat jumahtavat aina välillä aika huonoon kuntoon. Yleensä sauvoilen erään ystäväni kanssa, mutta yritän välillä käydä yksinkin. En kovin säännöllisesti jaksa tai ehdi harrastaa sauvoilua, niin kuin en vesijuoksuakaan. Mutta kunhan edes aina silloin tällöin!

Ja nyt olen aloittanut uuden, toivottavasti vähän säännöllisemmän keski-ikäislajin: itämaisen tanssin. Ystäväni sai houkuteltua minut yhdistyksensä tanssisalille. Tämänkin lajin valitsin ihan vain selkäni takia (ja siksi, että haluaisin olla edes puoliksi niin kaunis kuin ystäväni on tanssiessaan(kin) 🙂 ).

Tänään kokeilin myös zumbaa, ja ennakkovaroituksista huolimatta minulla oli tunnilla mukavaa. Olen vuosikausia vältellyt kaikkea hikistä ryhmäliikuntaa huonojen kokemusten takia – koska minua vain inhottaa. Zumba oli hikistä, ja väkeä oli paljon, mutta silti, ihme kyllä, se oli minusta hauskaa ja nautinnollista. En silti aloita kahta uutta säännöllistä viikkotuntia, vaan aloitan nyt sen itämaisen alkeiskurssin ja koetan olla pitkäjänteinen edes yhdessä lajissa. En pääse matkojen takia kaikille tanssitunneille, ja ajattelin että voin käyttää poissaoloista yli jäävät kertatunnit vaikkapa zumbassa. Zumba on lajeistani ainoa, jonka tunnilla en ollut nuorimmasta päästä.

Yritin keväällä ja alkukesästä treenata selkääni varovasti, vähä vähältä juoksukuntoon, mutta ei siitä mitään tullut. Lyhyenkin juoksulenkin aiheuttama kipu oli ihan järjetön, pelästyinkin vähän (tai aika paljon). Kaikki liikuntani tähtää nyt siihen, että selkäni ei romahtaisi ennen kuin täytän kolmekymmentä. Hyvällä onnella se saattaisi pysyä ehjänä vielä vähän sen jälkeenkin, ainakin jos muistan venytellä kunnolla aina treenin jälkeen. 🙂 Juoksemisesta olen lakannut haaveilemasta, ja hyvä niin. Aina löytyy jotain muuta!

Advertisements