Kirjavinkkejä löytyy aina uusista paikoista. Marjorie Kelloggin Rakastathan minua, Junie Moon (Tell Me That You Love Me, Junie Moon, 1968, suom. 1969) hyppäsi esiin facebookin Lue kirja! -sivun jostain kommentista. En muista kommentin kirjoittajaa enkä enää viestiketjun aihettakaan, mutta kirjoitin teoksen tiedot ylös siksi, että kirjoittaja käytti voimakkaita, muista erottuvia adjektiiveja ja herätti yhdellä virkkeellä minussa halun saada tietää, kuka on Junie Moon.

Junie Moon on nuori nainen, joka elää sairaalassa. Hän on pahasti palanut, kun hänen poikaystävänsä sai raivarit ja kaatoi tytön päälle happoa. Junie Moonilla on sairaalassa kaksi ystävää, pyörätuolissa elävä Warren ja outoa hermostollista sairautta poteva Arthur. Nämä kolme kummajaista viihtyvät yhdessä, vaikka aika kuluukin enimmäkseen riitelyyn.

Warrenin ajatus se kai ensin on, että he muuttavat yhdessä pois. Aikansa ideaa haudottuaan Junie, Arthur ja Warren vuokraavat ränsistyneen talon kaupungin laidalta ja totuttautuvat elämään ilman sairaalan suojaavia seiniä. Talo on kuin ystävyyden talo, paitsi että pikkuleiviä leivotaan paljon, mutta silti talossa kuullaan riitelyä enemmän kuin ystävällisiä sanoja. Mutta riitelylläkin voi olla niin kovin paljon merkityksiä.

… he riitelivät siitä, mitä he itse olivat. – Minä elän hirviöiden kanssa, jokainen heistä ilmoitti tuon tuostakin. Ja jokainen heistä pelkäsi olevansa pahin hirviö. Eivät he toki olleet unelmoineet elävänsä näin. Yhdessäkään painetussa aikakauslehdessä ei kuvattu kolmea heidän laistaan ihmistä, jotka asuivat ränsistyneessä huvilassa painostavan puun alla.

Sitten he riitelivät, koska alkoivat tottua toisiinsa, ja loukkaukset alkoivat olla teräväkärkisempiä. Myöhemmin he riitelivät, koska olivat tulleet läheisemmiksi toisilleen, mutta se olikin aivan erilaista.

Junie Moonin ja hänen ystäviensä tarina oli minulle uusi, sillä en ollut koskaan ennen kuullut tästä kirjasta. Kirjastostakin se löytyi vasta varastosta, joten mistään bestselleristä ei liene kyse, ei ainakaan enää tänä päivänä. Silti Rakastathan minua, Junie Moon on niitä kirjoja, jotka kannattaa lukea. Kolmen päähenkilön suoruus ja vahvuus tekivät minuun vaikutuksen, sillä heikkouteenkin he olisivat voineet sortua. Kirjan kieli on suoraa ja hiukan ehkä kömpelöä välillä, mutta tarina on hyvä. Ei ihme, että siitä on tehty elokuva jo vuonna 1970, pääosassa Liza Minelli.

Advertisements