Neljä päivää Turussa, pellavamekko päällä, iloisia ihmisiä ympärillä. Paahde ei haitannut kuin hetkittäin, sillä myyntikoju oli varjossa. Ja sitä paitsi joskus rannikkokaupungin jatkuvasta tuulesta on hyötyäkin: aurinko ei tehnyt minua hulluksi, kun joki toi mukanaan viilentävän merituulen.

Pidän hirmu paljon korumyyntityönantajaperheestäni (enhän muuten enää tätä hommaa tekisi), ja neljä päivää hujahtivat ohitse kuin huomaamatta. Sitä se laatuseura teettää!

Parasta silti oli viimeinen ilta, kun tapasin ystäväni Turun Tildan taas pitkästä aikaa. Istuimme jokilaivalla koko pitkän illan, nauroimme ja viihdyimme välillä isommassakin porukassa, kunnes taas jäimme kahdestaan. Olin ajatellut ehtiväni silloinkin ”ajoissa” nukkumaan, mutta aika on suhteellinen käsite. Sinä iltana se juoksi taas liian nopeaan, enkä olisi toivonut illan ollenkaan päättyvän. Kiitos Tilda!

Turun keskiaikamarkkinat ovat varsin kaupallinen, myyntiin ja myymiseen keskittynyt tapahtuma. Ai että mitäkö ostin? Poronnahkalaukun mukavalta käsityöläiseltä Kokkolasta, ja puukapustan ja leikkuulaudan viereisen kojun virolaispojilta. Niin ja kauniin pellavahuivin, jonka toisen heistä äiti oli tehnyt.

Tänään olen sitten tuskaisen väsyneenä yrittänyt tehdä Prahan konferenssin esitelmääni. Mikä mielenhäiriö sai minut jättämään sen tekemisen tälle maanantaille, jolloin olisin markkinasuorituksen jäljiltä lähinnä tarvinnut unta ja lepoa? Onneksi Villa Ranan kahvihuone piristi ja pelasti jälleen, vaikka talo onkin heinäkuiseen tapaan väljä – ja kuuma kuin sauna, sekin.

Advertisements