Olin tänään Nannanderin kutsumana kuuntelemassa ja juttelemassa reilusta kaupasta ja vaatteiden tuotannon eettisyydestä. Keskustelua olivat vetämässä projektikoordinaattori Reilun kaupan puolesta ry:stä ja koordinaattori Puhtaat vaatteet -kampanjasta.

Täytyy nyt kyllä kehua, että oli varsin mielenkiintoinen keskustelu! Reilusta kaupasta nyt tiesinkin aika paljon etukäteen, mutta melko tuore Puhtaat vaatteet -kampanja (Clean Clothes Campaing Finland) oli erittäin kiinnostava. Kauniista vaatteista ja niiden ostamisesta pitävänä ihmisenä olen tietenkin kiinnostunut siitä, miten ja missä vaatteeni tehdään. Paidan matka puuvillapellolta kutomoon, värjäämöön, tehtaaseen ja lopulta kauppaan on pitkä ja etäännyttää ostajan siitä, miten, missä ja millä tavoin vaate itse asiassa valmistetaan.

Etukäteen vähän narisin Nannanderille, että ei kai tämä taas ole niitä tilaisuuksia, joissa tulee syyllinen olo siitä, että yllä on joku halpisketjun paita. Olipa turha huoli, ei tullut syyllinen olo yhtään! Puhtaat vaatteet -kampanja vaikutti erittäin hyvin rakennetulta ja haluni tukea sitä kyllä on nyt melkoisen suuri, mutta syyllinen olo minulla ei ole.

Kaikkein parasta Puhtaissa vaatteissa on minusta se, ettei se lähde riekkumaan kauhistellen aasialaisiin tehtaisiin, sitomaan aktivisteja kahleilla kutomakoneisiin tai edes yritä neuvoa, mikä on oikea työaika missäkin, tai palkka. Kampanja ei kehoita ketään meistä ryhtymään boikotteihin tai muuhun sellaiseen, josta ei ole mitään hyötyä. Ketään ei osoitella sormella, eivätkä paikalla olleet kampanjan edustajat halunneet mainita yrityksiä nimeltä – mustamaalaaminen kun ei auta ketään, eikä eri yritysten vertailu ole yksioikoista, helppoa tai oikeudenmukaista.

Sen sijaan kampanjan tavoite on vaikuttaa suomalaisiin yrityksiin (ja ulkomaalaisiin ketjuihin samalla myös) niin, että ne sitoutuisivat vaatimaan alihankkijoiltaan enemmän. Puhtaat vaatteet -kampanjan tärkein tavoite on se, että vaatetusalan alihankkijoiden tehtaissa varmistettaisiin työntekijöille mahdollisuus järjestäytyä, eli liittyä ammattiliittoon. Tämä on minusta oleellista, sillä vasta kun järjestäytyminen on turvallista ja sallittua, työntekijät voivat toimia omien ongelmiensa poistamiseksi. Pidemmällä tähtäimellä tämä on paljon kehittävämpää kuin se, että lakkaamme täällä ostamasta tiettyjen kauppojen tuotteita.

Kampanjan nettisivuilla (http://www.puhtaatvaatteet.fi) on paljon lisätietoa. Erittäin mielenkiintoista luettavaa on myös FinnWatchin julkaisema seurantaraportti viime vuodelta, jossa yritykset itse kertovat oman sosiaalisen ja ympäristövastuun tarkkailustaan. Raportti löytyy pdf-muodossa FinnWatchin sivuilta (ja tässä linkki suoraan pdf:ään, se on aika iso). Raportin selailu toi sekä positiivisia että negatiivisia yllätyksiä – ja aion lukea sen lähipäivinä kyllä aivan kannesta kanteen! Ja kiikutan ensi viikolla siskonkin luettavaksi, halusi tai ei.

Koska en ole työssä kampanjassa enkä sitoutunut mihinkään, voin ihan rauhassa leimata yrityksiä omassa blogissani sen perusteella mitä olen lukenut, olematta kohtelias tai poliittisesti korrekti. Pari juttua siis: O.I.S.-merkin vaatteet ja laukut jäävät tästä eteenpäin kauppaan minun kohdallani (onneksi niitä ei paljoa ole koskaan ollutkaan), Haloselta en osta enää mitään, ainakaan heidän omia tuotteitaan, mutta Stadiumin myymälän avautumista Jyväskylään odotan nyt entistäkin innokkaammin.

Mainokset