Kulunut viikko on taas ollut yhdenlainen kumma sekasalaatti kaikenlaista. Vain jotain mainitakseni: laitoksellani oli jälleen juhlat, sama juhla jota ennen kutsuttiin virkaanastujaisiksi, mutta jolle uuden yliopistolain jälkeen on keksitty nimitys juhlaluento. Hyvät juhlat oli silti, latteasta nimestä huolimatta! Ja sitten oli torstai vapaapäivä, ja kutsuin päivällä joukon ystäviä luokseni lounaalle, ja vietin ihanan kesäillan toisten ystävien luona saunoen ja kesän yhtäkkistä puhkeamista ihmetellen. Ja perjantaina oli luokkakokous – voi taivas, lakin saamisesta tulee tosiaankin 10 vuotta näinä päivinä.

Viikkoon on mahtunut paljon hyvää edellistenkin lisäksi, mutta silti olen aivan poikki. Se, että tekeminen on kivaa ja tapahtuu laatuseurassa, ei tarkoita etteikö siinä väsyisi… Siksi tänään on ollut ihanaa tehdä kotitöitä ja vain olla.

Viikon yhtäaikaa ikävin ja samalla melko hauska asia on uusiokäyttö sanalle sammakkoprinsessa. Tällä sanalla tultiin eräässä mainossa keskustelussa tarkoittamaan naisia, jotka möläyttelevät mitä sattuu ihmisille päin naamaa. Sanovat ilkeästi ja pahasti, eivätkä typerykset edes tajua loukanneensa. Eräs sammakkoprinsessa osui suoraan kipeään kohtaan minua perjantaina, ja illalla itkin kotona laukauksen osuvuutta. Vähän kyllä helpotti, kun puhelimessa ystävä vakuutti, että kyseinen nainen on typerä ja tyhmä, eikä tosiaankaan kannata puolustella häntä että ”ei se varmaan tarkoittanut”, sillä hän on loukannut laukauksillaan myös muita. Ja siskon lohtu on myös ihana: ”Ja tuollaisten annetaan mennä naimisiin ja lisääntyä!” Lauantaina kuulin tarinoita paristakin samanlaisesta typeryksestä, ennen kuin olin edes ehtinyt kertoa omaa aika tuoretta kokemustani.

Sammakkoprinsessat ovat niitä, jotka suureen ääneen ihmettelevät lapsettoman pariskunnan hidastelua lastenhankinnassa, ihmettelevät avioerosta toipuvan kyvyttömyyttä sitoutua kunnolla tai kauhistelevat sinkun saamattomuutta hankkia itselleen paria, huomauttelevat ihmisten ulkonäköön liittyvistä ongelmista ja kertovat synnytyspelkoiselle kauhutarinoita verenvuodosta ja lapsivuodekuolemista. Näiltä sammakkoprinsessoilta puuttuvat käytöstapojen lisäksi ne tunnetuntosarvet, joiden avulla ihmiset yleensä huomaavat, jos tulevat vahingossa loukanneeksi sanoillaan toista. Lisäksi sammakkoprinsessoilla on terävä kyky osua nuolillaan arkoihin kohtiin – niihin osiin sydäntä ja sielua, jonka takia itsetunto on matalalla tai muuten paha tai epävarma olla.

Olen itsekin nuorempana ollut aikamoinen möläyttelijä ja tiedän satuttaneeni tahattomasti ihmisiä hauskoiksi tarkoitetuilla lipsautuksilla. Olen yrittänyt opetella eroon liian suuresta suusta, ja luulen onnistuneenikin, ainakin jossain määrin. Kaikille käy joskus niin, että suusta lipsahtaa sammakoita, mutta tavallinen ihminen huomaa sen ja pyytää anteeksi tai paikkaa tilanteen muuten. Ja tajuaa tehneensä väärin. Sammakkoprinsessa jättää uhrinsa siihen ja siirtyy kepeästi seuraavaan aiheeseen tai seuraavan henkilön luokse.

Uusi lisä iltarukoukseen: Älä anna minun kohdata liian montaa sammakkoprinsessaa, kun jälki on niin ikävää, äläkä ainakaan anna minun muuttua sellaiseksi, koskaan.

Mainokset