Olen periaatteessa sitä mieltä, että lomaa ei tarvitse erikseen ansaita. Loma on ainakin meidän hyvinvointivaltiossamme jokaiselle työtätekevälle kuuluva oikeus. Tai oikeastaanhan se kuuluu jo lapsillekin, loma koulusta ja päiväkodista. Loma on tarpeellista hyvää kaikille.

Silti minusta tuntuu siltä, että juuri nyt olen erityisesti ansainnut pääsiäislomani. Olen tehnyt viime viikkoina aika paljon töitä. Sain tuskalla ja hiellä valmiiksi Prahan konferenssin paperin, väkersin puoliväkisin korjaukset artikkelikäsikirjoitukseen ja olin yhden viikonlopun messuillakin myyntitöissä. Samalla olen yhdessä kollegan kanssa koonnut erään luentosarjan ensi talveksi ja tehnyt kaikkea muutakin pientä sälää. Kiire on näkynyt muun muassa blogin harventuneena päivitystahtina.

Suoraan sanottuna olen aika poikki. Mutta kivaa on se, etten juuri nyt ole väsynyt sellaisella itkuisella, voimattomalla tavalla, joka vie vain kohti koomaa. Olen jokseenkin tyytyväinen aikaansaannoksiini, ja siksi ehkä loma tuntuu ansaitulta. Itkupotkuväsyneenä loma vain tulisi tarpeeseen, mutta nyt pääsiäisvapaa tuntuu paremmalta, jotenkin oikeammalta. Oma osansa tähän positiiviseen mielialaan on keväällä, joka astuu aimo harppauksin eteenpäin joka päivä. Voi kevättä!

Olen kotikotona maalla pääsiäisen, enkä varmaan ihmeemmin kirjoittele blogiin. Lomasuunnitelmissa on unta, romaani, maton kutomista ja yksi vierailu ystävien luokse. Maanantaina taas kaupungistun ja vietän yhden vapaapäivän ihan omassakin kodissa.

Kirjoitettuani kaiken ylläolevan, tuntuu vähän nololta jatkaa, mutta jos en jatka, en ole ihan rehellinen. Kaikesta loman erityisyydestä ja tarpeellisuudesta huolimatta minun on nimittäin pakko tunnustaa, että otin vähän töitä mukaan. En paljoa! Vähän vain, yhden tehtävän, ei kovin suuren. Niin ja genderlukupiirin kirjan, josta voisin lukea seuraavaksi kerraksi sovitut kaksi lukua – tai ainakin aloittaa sitä suoritusta. Aika ja energia loppuivat viikolla kesken, joten hommia oli pakko ottaa mukaan lomallekin. Jos en tee noita paria pientä asiaa lomalla pelkään, että myös ensi viikolla loppuvat tunnit kesken. Eli minä fuskaan tekemällä lomalla töitä, mutta vain vähän, vain vähän…

Ja sunnuntaina loppuu karkkipaasto. 🙂

Mainokset