Näinä aikoina, kun Suomi tuntuu hukkuvan lumeen, ja pakkanen napsahtelee puulattian laudoissa ja rystysten ihottumassa, tuntui oikealta tarttua pariin talviaiheiseen kirjaan. Ensimmäisenä tartuin vastahankkimaani Peter Høegin klassikkoon Lumen taju (Frøken Smillas fornemmelse for sne, 1992, suom. 1993).

Olin sairaana kun luin tätä, ja Smilla Jaspersen sai minut jopa hetkittäin unohtamaan karmivan pahan oloni. Lumen tajun päähenkilö on siis grönlantilainen, melko huonosti tanskalaistunut jää- ja lumitutkija Smilla. Smilla on päättäväinen ja rohkea, mutta vaikka dekkarin ollessa kyseessä hän tietysti hankkiutuu kaikennäköisiin vaikeuksiin turhankin hanakasti, Smillassa on myös pelokas ja arka puolensa. Hän on vahva, kaunis ja älykäs, erittäin sopiva siis ratkaisemaan mystistä rikosvyyhteä. Dekkarin päähenkilölle tavalliseen tapaan Smillalla on oma menneisyytensä ja paha olonsa, joka vaikuttaa ja jota ratkotaan samalla, kun selvitetään pienen Esajas-pojan kuolemaa.

Lumen taju on hyvä kirja, erittäinkin hyvä, vaikka ehkä odotinkin vielä enemmän. Joskus kirjan maine vain tekee sen, että odotukset ovat kohtuuttomia. Høegin kirja viliseen henkiöitä, joiden nimet menivät minulta pahasti sekaisin, ja pahiksen edustajien motiivit olivat välillä minulle liian hankalia. Mutta kaikki selvisi, lopulta.

Ja se lopetus? Ensimmäiset kymmenen sekuntia kirjan loppumisen jälkeen vihasin sitä. Sen jälkeen se on tuntunut mahdottoman oikealta. Nyt, jonkin aikaa lukukokemuksen jälkeen luulen, että ymmärtääkseni lopun kunnolla ja oikein, minun pitäisi aloittaa Lumen taju alusta.

Peter Høeg ei ole minusta kovin helppo kirjailija. Olen lukenut häneltä aiemmin Hiljaisen tytön, ja vaikka sekin oli ihan tosi hyvä, ei sitä mitenkään voi sanoa helpoksi kirjasti. Kuten ei Lumen tajuakaan.

Onko kukaan nähnyt kirjan pohjalta vuonna 1997 tehtyä elokuvaa? Ehkä se ei ole kovin hyvä, sillä muuten olisin luultavasti kuullut siitä enemmän. Imdb:sta katselin roolitusta, ja ainakin sivuosissa on aika hyviä nimiä. Jos tulisi vastaan videovuokraamossa tai kirjastossa, voisin lainatakin – kaiken kirjan juonen ja monitasoisuuden oikomisen riskilläkin.

Ja aakkostetaanko Høeg Ho:n vai Hö:n kohdalle?

Mainokset