Viime käynnillä siskon luona hän oli sopivasti lainannut kirjastosta pikalainaksi Kaari Utrion uusimman epookkikomedian. Koska nämä romanttiset hupailut ovat varsin nopealukuisia, minäkin ehdin hyvin lukaista tämän uutuuden. Utriohan on viime vuosina kirjoittanut 1800-luvun seurapiirielämän kuvauksia, joihin hyvin sopii ilmaisu epookkikomedia. Hän on kirjoittanut niin aiemminkin, mutta tähän uusimpaan aaltoon kuuluvat romaanit Ruma kreivitär (2002), Saippuaprinsessa (2004), Ilkeät sisarpuolet ( 2007) ja nyt siis uusimpana Vaitelias perillinen (2009).

Vaitelias perillinen on taattua Utrion laatua. Se on hauska, viihdyttävä, täynnä ihastuttavan yksityiskohtaisia kuvauksia vaatteista, tavaroista ja sisustuksista, puhumattakaan arkielämän kuvauksesta. Jos minun tapaani tykkää tällaisista kevyistä, taiten tehdyistä kirjoista, on Vaitelias perillinen varmasti lukemisen arvoinen.

Romaani eroaa kuitenkin äsken luettelemistani ja suurimmasta osasta muita Utrion kirjoja siinä, että sen nimihenkilö onkin mies. Kyllä vain, tarinan vähäpuheinen perinnönsaaja on kapteeni Robert Bravert. Toki tarinaa vie eteenpäin kertomus naisen selviytymisestä hankaluuksista, ja naisia on päähenkilöiden joukossa useita, mutta jos katsoo Utrion romaanien nimiä, ne tuntuvat painottuvat naisiin. Siinä mielessä Vaitelias perillinen on virkistävä poikkeus.

Valitettavasti romaani vaivasi vähän juonen turha monimutkaisuus. Kapteenin perinnön selvittelyssä on aika monta käännettä, ja iso lauma henkilöitä on sörkkimässä asiaa. Salaliiton laajuus tuntuu vähän epäuskottavalta, mutta eipä tässä ehkä nyt realistista romaania etsitäkään. Aiemmissa epookkikomedioissa juoni on kuitenkin ollut ehjempi.

Utrion kirjat sopivat yleensä erittäin hyvin äänikirjoiksi, ja pidän niiden kuuntelemisesta. Vaitelias perillinen voisi olla kuitenkin monimutkaisuudessaan tavallista hankalampi äänikirja. Vaikka ei tässä nyt mistään kryptisestä asiasta ole kyse, hyvin siitä varmasti selviää, ei pidä innostua liioittelemaan. 🙂

Mainokset