Olen vasta vähitellen oppinut, miten siskon luokse lähtiessä pitää pakata: laukku pitää jättää puolityhjäksi. Näin siksi, että se täyttyy aina reissun aikana. Helsingissä tulee tehtyä usein hankintoja, se on totta, mutta usein laukkuni tulee kotiin täydempänä ihan ilman rahankulua. Siskoni vaatekaappi nimittäin luovuttaa jotain mukaani lähes joka käynnillä.

Olemme siskon kanssa lähes saman kokoisia, ei aivan mutta riittävän lähellä, niin että voimme sovitella vaatteita ristiin. Sisko on omasta tyylistään tarkempi kuin minä ja lisäksi luonteeltaan vahvasti esteetikko, joten useimmiten suunta vaatteiden kierrätyksessä on häneltä minulle. Tuntuu aina aivan kuin saisin uusia vaatteita, kun siskon yleensä melko hyvin hoidetut ja kauniit, mutta hänen vaatekaapissaan aikansa eläneet kappaleet siirtyvät minun käyttööni. Tästä tietysti seuraa se, että siskon maku ohjaa myös minun pukeutumistani – onneksi hänellä on hyvä tyyli, hih.

Olisi kätevää, jos sisko asuisi lähempänä. Silloin voisin lainata häneltä mitä vaan, kun jokin erityinen tarve tulisi. Minulla on harvoin mitään erityisvaatteiden tarvetta, mutta sitä kivempaa olisi, jos lainauskomero olisi jossain ihan lähellä. Helsinki on ikävän kaukana lähteä sovittamaan mekkoa.

Tämän viikonlopun reissulta nettosin neljät kengät, yhden mekon ja yhden neuletakin (toisen mekon ostin ihan itse alennusmyynneiltä). Kaikkea en saanut mahtumaan laukkuuni, vaikka olinkin jättänyt siihen tilaa. Onneksi muuta perhettä kulkee myös nelostietä eestaas lähiaikoina niin, että loput ”uudet” kenkäni kulkeutuvat tänne susirajalle.

Kun nämä kaikki ja muut siskon vaatekaapista tänne kierrättyneet vaatteet muuttuvat minullakin tarpeettomiksi, vien ne lähikirppikselle, ja SPR saa niistä vielä jonkin kolikon.

Vietin siis juuri neljä päivää Helsingissä tehden vaikka mitä – tai oikeastaan tekemättä mitään kovin erikoista. Tapasin ystäviä ja vietin aikaa siskon kanssa, ja yhden illan sain jopa kokonaan itselleni, mikä tuntui sekin ihanan luksukselta. Luin yhden romaanin, näin yhden oopperan, tapasin Ilonan kissan ja ostin lankoja Novitan myymälästä. En käynyt katsomassa Picassoa vaikka näyttely oli auki viimeisiä hetkiä, enkä edes etsinyt kaupoista niitä juttuja, joita olin suunnitellut etsiväni. Olin vain ja lakkasin ajattelemasta liikoja.

Advertisements