Jane Austenin kirjoista Emma on ehkä minulle vaikein. Kasvattitytön tarina (Mansfield Park) on myös ongelmallinen, mutta sitä minun on jotenkin helpompi ymmärtää kuin Emmaa. En ole pitänyt Emmasta oikein koskaan. Olen pohtinut, että se johtuu varmaankin siitä, etten pidä itse nimihenkilöstä, Miss Emma Woodhousesta. Miten hemmoteltu, kaikkitietävä, lapsellinen päivänpaiste! Ja sitten kuitenkin olen niin kuin kaikki kirjankin henkilöt: ei Emma Woodhousesta voi olla pitämättä, kaikkine vikoineenkaan. Ja tämän heikkouden tunnustaminen saa minut kärttyisäksi aina, kun Emma tulee jostain vastaan, ja keskityn erittelemään vain romaanin huonoja puolia.

Kirjan juoni on niin tuttu, että voisin vannoa lukeneeni sen aivan vähän aikaa sitten. En kuitenkaan löydä sitä kirjapäiväkirjastani, niin että kai tuttuuden tunne on vain kaikua menneestä lukukokemuksesta ja vahva siksi, että olen nähnyt kirjasta yhteensä neljä eri filmatisointia. Se taitaa olla ennätys kaikista Austen romaaneista; Järjestä ja tunteistakin olen tainnut nähdä vain kolme eri versiota.

Emma sopii hyvin filmattavaksi: siinä on kaunis, älykäs sankaritar, liuta komeita miesrooleja ja hersyvän hauskoja sivuhenkilöitä, joissa näyttelijät pääsevät loistamaan – ja tietenkin Austenit ovat aina hedelmällistä filmattavaa jo aikakauden romanttisen miljöönkin tähden. Valitettavasti Emman filmatisoinnit ovat olleet minusta melko kökköisiä. Kaksi vuoden 1996 leffaa erottelen pääroolin mukaan: on Kate Beckinsalen Emma ja Gwyneth Paltrow’n Emma, joista kummastakaan en innostunut pätkän vertaa. Vuonna 1972 valmistunut BBC:n tv-sarja on hiukan jähmeä ja lavasteet oman aikansa tekeleitä, mutta silti sarja huomattavasti parempi ja eloisampi kuin nuo leffaversiot.

Uutta Emma Woodhousea siis kaivattiinkin jo. Viimeisin Emman kuvallinen versio onkin BBC:n sarja viime vuodelta.  Sarja tuli jouluna ja sen jälkeen Yleltä, jej. Katsoin viimeisen osan juuri Areenalta. Ensimmäistä osaa katsoessani sisko oli vieressä ja tekstiviestien päässä eräs Austenia harrastava ystävä. Arviomme olivat melko kriittisiä: liian kirkkaita värejä, liian suurisuinen Emma, liian nuoren näköinen Mr. Knightley. Käsikirjoittajat ovat taas olleet liian omavaltaisia ja voi kyösti, eihän tuo mekko nyt voi noin olla!

Sarjan edetessä mielipiteeni kuitenkin muuttui. Aloin vähitellen pitää Romola Garaista Emma Woodhousena yhä enemmän ja enemmän, ja Jonny Lee Millerkin sai armon Mr. Knightelyna. Highburyn talot ja niiden sisämiljööt yksityiskohtineen kiinnittivät huomioni entistä enemmän, ja Hartfieldin kartanon sohvat, taulut, tapetit ja muu sisustus oli suorastaan kiehtovan värikästä ja kertakaikkisen kaunista. Puutarhasta nyt puhumattakaan! Emman voimakkaan väriset vaatteet säikähdyttivät aluksi, mutta opin pitämään niistäkin. Puku Box Hillin retkellä oli niin kaunis, että teki mieli painaa stoppia ihan vain mekkoa ihaillakseni. (Jestas miten kanalta kuulostan, mutta en voi sille mitään, että empirepuvut ovat minusta ihania.) Toisin kuin vuoden 1972 versiossa, tässä puvut eivät näyttäneet polyesterilta – vaikka saattoivat tietysti olla sitä.

Romola Garain näyttelemänä Emma oli ihanan elävä: nauroi, itki, juoksi ja liikkui välillä muutenkin kuin tyynen hillitysti. Mr. Knightley ei ole suosikkisankarini Austenin mieshahmojen joukossa, mutta ainakin Jonny Lee Millerillä oli enemmän kuin yksi ilme, ja se on jo paljon näin yksitotisten roolien näyttelijöiltä (ja on hieno luonnekin, pakko myöntää). Sivuhahmot oli nekin roolitettu hienosti. Erityisen hauskaa oli nähdä kaunotar Christina Cole Mrs. Eltonina, vaikka hän olisi kyllä voinut irroitella roolissa vielä enemmänkin. Cole on tuttu mm. Blanche Ingramin roolista vuoden 2006 Kotiopettajattaren romaanissa, mutta parhaiten muistan hänet päähenkilön kilttinä, kauniina siskona pukudraamassa He knew he was right.

Ehkä toisella katsomiskerralla muutun kriittisemmäksi, mutta sen aika on sitten kun saan sarjan omaan Austen-kokoelmaani. Tällä hetkellä olen kuitenkin vakaasti sitä  mieltä, että tämä on toistaiseksi paras näkemäni Austenin Emman filmatisointi.

Kuvat olen lainannut BBC:n sivuilta, täältä ja täältä.

Mainokset