Jännetuppitulehdus, tenosynoviitti, tenosynovitis, tendovaginitis, tendovaginiitti
Jännettä ympäröivän liukukudoksen toiminnan häiriintyminen aiheuttaa tulehduksen, jota kutsutaan tupellisten jänteiden osalta jännetuppitulehdukseksi (tenosynoviitti tai tendovaginiitti) ja tupettomien jänteiden osalta jänteen vieruskudostulehdukseksi (peritendiniitti tai paratenoniitti). Varsinainen jännetulehdus (tendiniitti) on itse jännekudoksen rappeutumisesta tai ärsytyksestä johtuva sairaus, jossa jänne paksuntuu paikallisesti tai yleisesti. Samanaikaisesti saattaa jänteen ympärillä esiintyä tulehdusmuutoksia ja syntyä kiinnikkeitä. Ylikuormitus voi aiheuttaa jännekipua, ritinää, turvotusta ja vajaatoimintaa kipuineen. Kroonisissa tulehduksissa saattaa ilmetä turvotusta, painelu- ja liikekipua sekä mahdollisesti kyhmy. Jännekipua aiheuttavia tekijöitä voivat olla rakenteelliset muutokset, virheellinen liikunta, mekaaninen kuormitus, hankaus, paine, kylmyys ja kosteus. Tulehtunut tai sairastunut jänne saattaa katketa osittain tai kokonaan tai revetä.

Edellinen on lainaus Tohtori.fi -sivustolta. Minulla on tuollainen oikeassa kädessä. Ranne kipeytyi vähitellen joululoman aikana. Kävin loman jälkeen ensin terveydenhoitajalla ja eilen sitten lääkärissä. Kortisonipiikki tehosi: turvotus on jo tänään laskenut. Kivulias ranteeni on edelleen, mutta kyllä tästä nyt kuitenkin mennään koko ajan parempaa kohti. Pian pääsen varmaankin jo hiihtämään!

Mutta on se silti kummallista, että ranne voi kipeytyä lomalla, jolloin lähinnä nukuin ja luin. Olenkin naureskellut, että ilmeisesti sain liikaa joululahjoja, että niiden avaamisesta ihan jännetuppitulehdus tulee. Ihmetellessäni asiaa lääkärille tämä totesi vain, että ”Rasitusvamma se nyt kuitenkin on.” Joten ehkäpä vamma syntyi ennen joulua, kun kirjoitin aika tiiviisti, mutta kipu yltyi vasta sitten lepoon päästyäni.

Minulla on lievä lääkärikammo. Tai en minä sitä kammoksi sanoisi, tai siis en juokse karkuun valkotakkisia ihmisiä tai mitään sellaista. En vain mielelläni mene lääkäriin ja jännitän käyntejä aina aika paljon. Muutaman kerran onkin käynyt niin, että kun tarpeeksi vakavissani uhkaan itseäni lääkäriin menolla, vaiva paranee. Eilen koko päivästä vietin lääkärissä vain puoli tuntia, mutta se puoli tuntia hallitsi  koko päivää. Aamulla hermoilin ja odotin, ja lääkäristä päästyäni melkein itkin hermostunutta helpotusitkua, kun se oli ohitse. (Äidille piti soittaa heti kuitenkin. ) Pelkästään lääkärissäkäynnin ahdistuksesta tulin ostaneeksi apteekista taas paketillisen Beroccaa, vaikka en edes ole ollut erityisen väsynyt viime aikoina. Mutta oli vain niin kovin paha mieli, ja sain päähäni että Berocca voisi olla kivaa. Paha mieli helpotti kyllä sitten pullan ja hyvän seuran voimin kahvihuoneessa Villa Ranassa, ja kävelyllä ystävän kanssa illalla.

Lääkäri olisi kirjoittanut minulle pari päivää sairaslomaa, mutta totesin hänelle, että turha vaiva: kenellepä apurahatutkija sen paperin veisi. Eilinen oli hermostumisen ja jo kivunkin takia melko tehoton päivä, mutta tänään olen ollut kiltisti työpöydän ääressä. Oikeaa kättä pidän lastassa, että en tule käyttäneeksi sitä liikaa, ja olen opetellut käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä. Oikea käteni on sairauslomalla, minä en.

Ja hyvä niin: tämä talvisää tai jokin muu ihme taika tekee minut energiseksi, ja olen saanut juttuja tehtyä tämän viikon päivinä. Iltaisin kyllä sitten väsyttää senkin edestä, mutta ei se mitään. Nyt kun käsi on kipeä, en voi oikeastaan tehdä mitään kotona, en tiskata, en silittää pyykkiä, en neuloa, en siivota. Niinpä istumme iltaisin kynttilän valossa sohvan nurkassa. Minä kuuntelen äänikirjaa ja Papu nukahtaa syliini.

Mainokset