Kuten kaikkialla Suomessa, myös Jyväskylässä on tällä hetkellä ihastuttavan paljon lunta. Pakkaset ovat juuri nyt hellittämässä vähän, mutta toivottavasti eivät nyt ihan loskaksi sentään. Olen nauttinut näistä joulukuun ja tammikuun alun säistä todella paljon. Totta kai minuakin palelee välillä ja se on ihan kamalan kurjaa, mutta lähinnä minua ärsyttää jos kun joudun palelemaan kotonani. Ulkona oleva pakkanen ei sinällään minua haittaa, vaan ennemminkin olen nauttinut siitä. Tällä viikolla olen monta kertaa ajatellut, että pidän kylmästä(kin) talvesta enemmän kuin kesän helteistä. Helle ei ole minulle erityinen nautinnon aihe, vaikka kesän vihreyttä ja vehreyttä rakastankin. Mutta liiallinen kuumuus ahdistaa.

Kesällä syvänvihreää, nyt vitivalkoista.

Talvipakkasethan eivät ole ongelma, jos oikeanlaista vaatetta on tarpeeksi. Tämän vuoden alennusmyynneiltä olenkin haalinut toppavaatteita entisten lisäksi niin, että aikamoinen tundra saa tulla, ennen kuin minä pysähdyn. Kunnolla vaatetettuna pakkassää on kerrassaan hyvä asia – kohtuuteen saakka ainakin. Tässä talvi-ihannoissani täytyy nyt kyllä korostaa, että roti se on minunkin pakkasensietokyvyssäni, mutta toistaiseksi tänä talvena se raja ei ole vielä ylittynyt.

Köyhälammen yli menee polku. Eihän se matkaa lyhennä, mutta pitäähän näin kivaa polkua käyttää nyt kun voi. Suurimman osan vuodesta kuitenkin kävelyreittini menee ihan tietä pitkin.

Köyhälammen yli menee polku. Eihän se matkaa lyhennä, mutta pitäähän näin kivaa polkua käyttää, kun sellainen kerran on.

Toisinaan pakkasaamu on vain niin kaunis, että tekee mieli pysähtyä ihailemaan. Kun on ihan tyyntä, pakkanen vain seisoo ilmassa, aurinko värjää hangen vähän vaaleanpunaiseksi, jostain nousee höyryä – ainoa ääni on lumen narske kenkien alla. Pitkään ei voi seistä ihailemassa ympärillä aukeavaa pakkasmaisemaa, kun varpaita alkaa nipistellä, mutta pienetkin hetket antavat energiaa. Olen ollut ihastuttavan hyväntuulinen ja levollinen tämän alkuvuoden.

Seminaarinmäki, jota olen kuvannut tänne alkukesällä ja syksyllä, on nyt aikamoisen lumivaipan alla. En tiedä virallista lumitiedotetta, mutta riittääkö jos sanon, että lunta on paljon? Sitä on aurattu isoihin kasoihin, jotka houkuttelevat kiipeilemään… Norssin alakoulun luona lumikasat on jo muokattu lumilinnoiksi, mutta esimerkiksi Historican lähellä oleva kasa on vielä ihan koskematon.

Puutarhurintalon talviasu.

Päärakennuksen vierestä lähtee polku kohti Ilokiveä.

Nyt kun pakkanen lauhtuu, kaupunkilaiset lähtevät varmasti hiihtoladuille. Tällä hetkellä lievä käsivamma estää minua hiihtämästä, mutta jos Jyväsjärven luistinrata saataisiin pian auki, niin lähtisin luistelemaan. Ja eiköhän tuo käsikin pian parane, ja liityn muiden joukkoon järviladulle.

Näinä päivinä olen ajatellut monta kertaa, kuinka onnekas olen asuessani maassa, jossa vielä on neljä vuodenaikaa. Iloista talvea kaikille muillekin!

Norssilta Liikunnalle päin

Mainokset