Joululomalla olen aika usein aika väsynyt, varsinkin alkuvaiheessa kun valmisteluja on paljon. Toisaalta en välitä niistä niin paljoa – kyllä se joulu tulee ilmankin – mutta en raaski heittäytyä ihan veteläksi kun muut tekevät töitä.

Joululomalla käyn kotikotipaikan kirjastossa. Se on ihana, pieni kirjasto, jossa on aina odottamassa koko joukko uutuuksia, joihin kaupungissa on vielä pitkä jono. Joulunpyhinä vain luen ja nukun ja syön. Ei muuta.

Joululomalla Papun elämän rajat ovat laajemmat. Se  pääsee leikkimään ulos lumeen niin paljon kuin haluaa, ja kyllä se aika paljon haluaakin. Se saa myös nukkua sängyssäni; viime yönä nukahdin Papu selkäni päällä, painava takaosa alaselällä ja pää niskassani, korvani juuressa, johon se vaimeasti kehräsi. Paputintin. Toisaalta Papun reviiri on tarkkaan rajattu, sillä vanhan kissan kanssa ne ovat jakaneet talon kerroksittain: tää sulle, tää mulle. Näin vältytään turhilta nyrkkitappeluilta – joulurauhaa, ilmeisesti.

Tällä joululomalla pääsin myös ajamaan autoa niin sankassa lumipyryssä, että meinasi itku tulla. En pidä autoilusta talvisin (vaikka kesäisin se olikin ihanaa), mutta minun oli käytävä tänään kaupungissa. Sää oli pahinta missä olen koskaan ajanut, mutta onneksi kiiruhdin reissultani valoisan aikaan kotiin – anteeksi ystäville, joiden luona vain katsoin ikkunasta ulos ja pohdin lumipyryn sakeuden astetta ja lähdin pois melkein saman tien.

Joululomalla saan olla siskon kanssa melkein koko ajan. Se on välillä täydellisen hauskaa ja hienoa, niin kuin tänään aatonaattona kuusenhakureissulla, välillä vähän kireämpää kun molemmat väsymme. Mutta kireyskin on hienoa, kun kireyttäjänä on paras ystävä.

Joululomalla kirjoitan blogiin varsin vähän. Ehkä kirjajuttuja, jos jaksan. Yhden tein valmiiksi – ajastan sen jollekin päivälle.

Joululomaltani haluan toivottaa myös

RAUHALLISTA JA ILOISTA JOULUA KAIKILLE!

Advertisements