Viime aikoina olen viettänyt usean illan laatu-aikaa Jane Austenin äänikirjojen parissa neuloen ja virkaten. Papu on kompannut minkä jaksaa, yleensä aika vähän. Luulen, ettei Papu oikeastaan pahemmin pidä käsityö + äänikirja -illoistani, sillä niinä iltoina minä vuorostani valloitan keinutuolin ja Papu joutuu evakkoon.

Viisastelevan sydämen kanssa valmistui talvivillapaitani takakappale (seuraava osio ei ole edes alkanut vielä) ja uusi kaulahuivi. Ylpeys ja ennakkoluulo on saatellut jonkin matkaa yhtä juttua josta ei sen enempää ettei Joulupukki pidä minua spoilaajana, ja lisäksi neuloin tarpeeseen kynsikkäät. Töissä on käsillä aina niin kovin kylmä, kun istun paikoillani suuren osan päivästä koneen ääressä. Varpaat lämpiävät (vaaleanpunaisissa) Reino-tossuissa, ja nyt sormille ja käsille on omat (vaaleanpunaiset) lämmittimet. Näissä seuraavissa kuvissa niitä testataan kissansilityksessä.

Se on kyllä aika helmeä, istua vain ja kuunnella ja tehdä käsitöitä, kynttilät palavat tuikuissaan. Viisastelevaa sydäntä en ole lukenut niin kovin montaa kertaa, joten sitä kuuntelin varsin kiinnostuneena. Ylpeys ja ennakkoluulo taas on niin kovin tuttu, että sen kuuntelemiseen ei ole tarvinnut enää erityisesti edes keskittyä. (Minulla on vielä hiukan siitä jäljellä – Lydia on vasta karannut Wickhamin kanssa.)

Käsitöiden lisäksi sain ihanan iltapuhteen, kun uusi pätkä kirjahyllyäni saapui. Ostin käytettynä siskon kaverilta kauan kaipaamani hyllyn, ja se on ihana. Koko perjantai-illan vain pölytin ja aakkostin kirjojani. Kuuntelin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ja järjestin kirjojani, ja unohdin syödä tai juoda, tee jäähtyi mukiin ja nukkumaanmenoaika jäi taakse. Ihanaa, kun kirjani ovat siististi taas pitkästä aikaa, eikä mitään tarvitse pitää kahdessa rivissä piilossa, ja mikä parasta, hyllyyn jäi vielä tilaa. Niin että jos Joulupukki on kuulolla, tämä viesti on hänelle: kirjahyllyyni mahtuu taas, saa tuoda.

Advertisements