Julie & Julia oli viihdyttävä elokuva, kerrassaan kyllä. Hiukan pitkä se ehkä oli, mutta toisaalta pituuden jaksoi kyllä, kun vastineeksi sai värikkäitä, huolellisia kuvia, herkullisia ruokakohtauksia ja mainiota näyttelijätyötä.

Ystävän kanssa olimme sopineet menevämme elokuvan jälkeen kahville/teelle/lasilliselle viiniä, mutta suunnitelma oli muutettava aika nopeasti ruokaravintolaksi, niin kova nälkä meillä elokuvan jälkeen oli. Julie & Julia kertoi ennen muuta rakkaudesta ruokaan, joka taas on suoraan sukulainen elämästä nauttimiselle. Elokuvassa useaan kertaan vilahtanut burgundinpata á la Julia Child sai niin veden kielelle, että olin valmis heittämään kasvissyönnillä viherpiipertäjää – mitä padan tuoksu sitten mahtaisikaan saada aikaan… Ensimmäistä kertaa yli puolitoista vuotta jatkunut 98 % lihattomuuteni joutui kyseenalaistetuksi, samoin lapsuudesta asti periytynyt täydellinen kalattomuuteni. Niin hyvältä ruoka kerta kaikkiaan vain näytti tässä elokuvassa.

Tänään kokkailin punajuuririsottoa ja mietin, miten Julia tai Julie sen tekisi, miten sitä kuvaisi ja miten lisäisi siihen vielä ”sitä jotain”, jolla se erottuisi tavallisesta arkiruoasta. Minulla ei ollut siihen lisäämistä, vaan arkista, vaaleanpunaista risottoa tuli tavoitteen mukaisesti iso kattilallinen, niin että syön sitä vielä monta kertaa töissä eväänä. Tänään olen kuitenkin myös viipynyt ruokakirjojen äärellä selaillen joulureseptejä. Ystävien kanssa vietettävät joulupäivälliset lähestyvät, ja niiden suunnittelu on ihanaa. Vaikka kaikki ei olisi aivan sellaista kuin Julie&Julia -elokuvassa (jonkunhan on tässä maailmassa siivottava myös tiskit), ruoasta voi nauttia pienemmässäkin ja vaatimattomammassakin mittakaavassa.

Bon Appétit!

Advertisements