Mitä sanoa kirjasta, jonka luin kyllä mielenkiinnolla, mutta joka jätti minuun niinkin heikon jäljen, että unohdin kirjoittaa siitä aikanaan kirjapäiväkirjaan? Luin Christopher Paolinin Eragon -seikkalun siis edellisellä Helsinki-vierailullani elokuussa, ja nyt kun viime viikolla näin sen siskon hyllyssä, tajusin että olin unohtanut saman tien koko kirjan.

Joskus hiljaisuus taitaa vain olla parasta. Jos minulla ei ollut sanottavaa Eragonista silloin, niin eipä kyllä ole nytkään. Lohikäärmeet kiehtovat minua, mutta jostain syystä en juuri nyt muista edes tarinan lohikäärmeen nimeä. Toisinaan unohtamisella on suurempi merkitys kuin muistamisella.

Ja ovathan muut jo sanoneet kaikenlaista tästä, esim. täällä.

Mainokset