Ystävien keräämiseen koolle ei oikeastaan pitäisi tarvita mitään erityistä syytä, mutta kun juhlille yleensä on tapana antaa joku perustelu, kaivoin luottoystävän, Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon esiin. Sen mukaan lokakuun loppupuolella, kun oravien turkin väri on vaihtunut, on vietetty oravan päivää oravien metsästyskauden alkamisen merkiksi. Koska ja minä ja Papu emme ole mitään erityisiä oravien ystäviä, oli tässä aivan loisto teema syksyisille illanistujaisille.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kutsuin työkavereita kotiini, joten tavallaan nämä olivat myös tuparit. En vain kauheasti halunnut mainostaa juhlia tupareina, kun pelkäsin isoa vyöryä tuparilahjoja. Koska työkaverit ovat myös ystäviä, he yllättivätkin minut jollain paljon paremmalla: sain ihanan kassillisen kaikenlaista tarpeellista, kulutettavaa tavaraa, lähinnä ruokajuttuja – ei yhtään uutta koriste-esinettä tai vastaavaa! Se yllätyskassi on mainio, ja sisälsi juttuja myös Papulle: herkkuruokia ja illan suosikin, harmaan hiirilelun, jolta Papu aika nopeasti irroitti jo silmät.

Oli kiva huomata, että uudehdo kotini vetää vieraita – enemmänkin olisi mahtunut, nyt olimme vain olohuoneessa ja makkari ja keittiö olivat tyhjillään. Papu oli myös elementissään: aluksi se kulki nurkissa vähän ujona, mutta lopulta se kiersi sylistä syliin, kehräsi ja hyrräsi minkä jaksoi, nautiskeli huomiosta ja väsymättömistä silittäjistä. Kissanen sai hellyyttä niin ettei rajaa, pikkusuosikki.

Leivoin ja kokkasin koko päivän, ja nautin joka hetkestä. Juhlien valmistelu on ihanaa. Tarjolla oli syksyisiä juttuja, eikä palaakaan lihaa. Punajuurisalaatissa maistuivat pähkinät, tuore oregano, rucola ja sinihomejuusto, ja salaattia maustoi sinappinen öljykastike. Vihreä salaatti oli perinteinen: kahta erilaista salaattia, purjoa, paprikaa ja ihanan kypsää avokadoa. Feta-rucolapiiraan tein tällä kertaa uunipellin kokoisena (kun yleensä teen sen pyöreään piirasvuokaan), mutta silti se loppui alkuunsa. Olisi pitänyt tehdä kaksi pellillistä, tai joku toinen piirakka rinnalle. Lisäksi paistoin pikkulettuja vinot pinot. Tarkoitukseni oli tehdä niiden kanssa sekä suolainen että makea täyte, mutta veto loppui kesken ja lettujen kanssa oli vain kahta erilaista hilloa. Jälkiruoaksi kahvin ja teen kanssa tarjosin appelsiinista mokkakakkua. Kahvipannu haettiin naapurista, kun omani on niin pieni, että sillä olisi pitänyt keittää monta pannullista näinkin suurelle vierasjoukolle. Viiniä, olutta ja siideriä vieraat toivat mukanaan.

Rääpittävää ei illasta jäänyt juurikaan, mutta kunhan terästän punajuurisalaatin jämät sinihopealla, virkistän vihreän salaatin lopun tuoreella paprikalla ja avaan viileäkaapissa tämän päivän takia jemmassa olleen limpparin, ovat pyjamasunnuntain herkut valmiina. Kakkuakin jäi yksi viipale, ja lettuja riittää iltapalaksi. Katson leffoja, kuuntelen musiikkia, nauran eilisen muistoille – juhlien järjestäminen on sitten kivaa!

Advertisements