Toivottavasti en ikinä lakkaa viettämästä syntymäpäiviäni. Tykkään synttäreistä niin kovasti! Tänä vuonna ne venyivät ihanasti: ensimmäisen synttärilahjan sain jo viikkoa ennen juhlapäivää, ja viimeisen tänään. Muut tulivat vähitellen näiden lähes kahden viikon aikana. Parasta!

Myönnän: lahjojen saaminen on ihanaa. Mutta ei se silti ole se synttäripäivän oleellisin juttu, vaan se tunne, että yhtenä päivänä vuodessa saan olla prinsessa, palkita itseäni määrättömästi ilman sen kummempaa perustelua, ja että yhtenä päivänä vuodessa voin hyräillä kulkiessani ”Jalankulkijat juoskoon, astukoon lätäköihin, kiiltäköön asfaltti vetinen. Eihän tietää voi kansa, joka märkänä kulkee miksi oon tänään niin iloinen.” Kun syntymäpäivä on syyskuun lopussa, sopii tuon laulun sää aika usein kuvaan.

Tänä vuonna kävi niin, että se aamu kun postinkantaja toi enimmät kortit ja paketit, oli varsin itkuinen niiden suru-uutisten vuoksi, joista olen aikaisemmin kirjoittanut. Heräsin siihen, että postiluukusta tuli tavaraa kolisemalla, hain kaikki ihanat kortit ja paketit sänkyyn ja kääriydyin peiton alle. Vuorotellen itkin suruani ja availin tervehdyksiä, ja syntymäpäiväonnesta tuli vähän huono olo: miten voin juhlia synttäreitä, kun maailmassa on jotain näin väärää ja kurjaa, eikä ystäväperheen poikaa enää ole?

Kansallismaisema

Siitä kuitenkin vähitellen tokenin, ja viikonloppu sujui isoimman synttärilahjan parissa. Siskoni täytti 30 (meillä on synttärit kahden päivän välein), ja vein hänet Kolille. Se oli synttärilahjani hänelle, mutta lähin perhe tuki rahallisesti reissua ja osa tuesta osui siis minuunkin. Meillä oli varsin kiva reissu! Paras synttäriateria syötiin erään Kolin retkeilyreitin varrella. Kerrankin minä sain kokata siskolleni: Trangia-ruokaa! Pussipasta ja valmisjauheesta valmistetut letut maistuivat ihanille, kun ne söi ruskamaiseman keskellä, ihanalla ahoniityllä auringon kääntyessä jo iltasävyihin. Se oli ihan paras ateria!

IMG_4005

Ja vaiks oli sovittu, että reissu on synttärilahja, niin tietysti täydellinen siskoni oli hankkinut minulle täydellisen lahjan: Marttojen joulukirjan vuodelta 2004! Mukana oli myös enkelikynttilän pienoiskuusiversio ja herkkuja, mutta joulukirja on ihan parasta! Siinä on kaikki mitä joulu(ruoka)ihminen voi kaivata! Vähän askartelu- ja lahjaohjeita, mutta ennen kaikkea ihana määrä jouluruokia. Sain näin itselleni kaikki perinteisten laatikoiden reseptit ja koko joukon modernimpaa – tulen niin kokeilemaan näitä joulun alla.

IMG_4002

Ruskainen kansallismaisema eheytti ja tasoitti pahaa oloani pois, totta kai. Jotkut asiat eivät vain ole tarkoitettu ymmärrettäviksi, tai niitä on mahdotonta saada käsitettävään muotoon. Kuten 15-vuotiaan pojan kuolema. Tällä viikolla olen nähnyt hänet rautakaupassa isänsä kanssa kiertävässä teinipojassa, kuullut hänet kadulla vastaan pyöräilevän teinipoikalauman naurussa ja säikähtänyt jokaista tiellä kiihdyttävää mopoa. Tuleva lauantai on hänen muistelutilaisuutensa päivä, ja ikävä ja suru saavat toivottavasti enemmän sanoja.

Advertisements