Tällä viikolla olen huokaillut syviä ilon henkäisyjä vuodenajan vuoksi. Syksy on minun aikaani, lempivuodenaikani, jolloin jaksan parhaiten ja nautin ympäristöstäni eniten. Kaikissa vuodenajoissa ja niiden välitiloissa on oma taikansa, enkä vaihtaisi niistä yhtään pois, mutta syksy on minulle ominta.

En ole yksin, tiedän. Näinä päivinä, varsinkin sellaisina päivinä kuin tänään kun aurinko paista lämpimästi, mutta ilmassa tuoksuu silti syksyltä, monet kertovat pitävänsä syksystä. Samaan hengenvetoon yleensä ollaan kiivaasti samaa mieltä siitä, että marraskuu on vuoden ikävin kuukausi. Mutta tämä alkusyksy, tästä saa voimaa.

Pidän syksyn väreistä vaatteissa, pidän syysvaatteiden lämpimistä kuoseista ja siitä, että saa jo käyttää villaisiakin vaatteita, mutta keveät hameet ja vaaleat värit ovat silti myös sallittuja ja muistuttavat kesän valosta. Pidän siitä, että on viileämpää, sillä kuumuus ja helle eivät ole minun juttuni (ja tunnen melkein syyllisyyttä sanoessani näin, kun jotenkin sääntönä on, että kesästä ja lämpimästä pitää pitää).

Pidän uuden alkamisen tunteesta. Vaikka kampusta tiiviinä ryhminä kiertäville ja Ilokiven vallanneille tutorryhmille vähän tuhahtelenkin, en kuitenkaan voi olla niille vihainen – oma ensimmäinen fuksiaika on kuitenkin vain kahdeksan vuoden takana, ja muistan hyvin miltä silloin tuntui. Se oli hyvä tunne, ja hyvä oli syksy silloinkin. Tykkään kovasti koululaisista Seminaarinmäellä. Joka syksy alakoululaiset harjoittelevat suunnistusta tässä kampuksella, ja tänäänkin löysin yhden rastin aivan työhuoneeni oven luota. Teki mieli nostaa se vähän paremmin esiin, että löytyisi helpommin…

Pidän aikataulujen suunnittelusta syksyisin: lukuvuosi kevääseen asti näyttää pitkältä, ja välillä tuntuu että ehdin tehdä mitä vain – pitäisi muistaa kuitenkin pitää joku roti kalenterin täyttämisessä. Viime päivinä olen lykännyt kunnollisen, pitkän tähtäimen suunnitelman tekemistä juuri siksi, että pelkään miltä kalenterini sen jälkeen näyttää. Olen luvannut kaikenlaista pientä ja suurta ensi talveksi, vähän liikaa ehkä.

Pidän ruskasta, ja pidän sen etenemisen seuraamisesta. Pidän tuoreiden juuresten ja marjojen tuoksusta, vaikka viinimarjojen poimiminen menikin tänä vuonna osaltani ohi.

Pidän siitä, että iltaisin voin sytyttää kynttilän ikkunalle, ja hämärinä aamuina myös aamupalan tunnelmaksi.

Pidän sateesta ja sateen äänestä. Pidän siitä, miltä ulkona tuoksuu sateen jälkeen.

Pidän myös siitä, että minulla on syntymäpäivä tässä kuussa. Tykkään myös siskon synttäreistä.

Ja mikä parasta, syksyn kauneimman ajan jälkeen voin jo alkaa odottaa joulua! Mutta sitä ennen olen tyytyväinen juuri nyt tähän vuodenaikaan, tähän kuukauteen, tähän päivää ja tähän hetkeen.

Mainokset