Aika pitkiä päiviä takana, mutta kun ei jaksaisi vielä mennä nukkumaankaan, vastaan Tildan laittamaan aakkoshaasteeseen, tosin vähän omilla säännöilläni. En halua alkaa listaamaan elämäni aakkosia, mutta listaan sen sijaan kirjahyllyni aakkoset. Ihanan tyhjäpäistä, hyväntuulista iltapuuhaa.

Austen, Jane: koko tuotanto

Jane Austenista on tullut minulle pienimuotoinen harrastus. Kirjojen lisäksi olen keräillyt hänen teoksistaan tehtyjä filmatisointeja eri vuosikymmeniltä. Jaksan katsoa niitä uudelleen ja uudelleen, sillä pidän kovasti Austenin ironiasta, dialogista ja henkilöhahmoista (useimmiten). Austen-juttuja on blogissani paljon.

A-kirjaimessa olisi voinut olla myös esim. Juhani Aho.

Brontë, Emily: Humiseva harju

Brontën sisaruksista myös Charlotte olisi voinut olla tässä, sillä vanhemmiten olen löytänyt Kotiopettajattaren romaanista enemmän sävyjä ja alkanut pitää siitäkin todella paljon, ehkä jopa enemmän kuin Humisevasta harjusta. Humiseva harju oli kuitenkin ensimmäisiä tämän tyylilajin kirjoja, joka todella kolahti minuun ja jätti jäljen, ja sillä on aina ja ikuisesti paikka kirjahyllyni suosikeissa.

B-kirjaimessa olisi voinut olla myös esim. Christy Brown.

Christensen, Lars Saabye: Velipuoli

Siitä on monta vuotta, kun luin tämän, enkä enää muista juonen yksityiskohtia. Muistan vain, että vauhtiin päästyäni luin kirjaa aivan hengästyneenä ja todella vaikuttuneena sen tyylistä ja kerronnasta. Pitäisi varmaan kerrata ja tarkistaa, onko Velipuoli edelleen yhtä mukaansatempaava. Hyvä kirjahan kestää useita lukukertoja.

Dahl, Roald: koko tuotanto

Kuka pelkää noitia on yksi Dahl-suosikeistani, mutta pidän kyllä kaikista kirjoista, joita olen häneltä lukenut. Enkä siis todellakaan ole lukenut tarpeeksi Dahlin kirjoja, näitä voisi lukea säännöllisesti vaikkapa yhden kuussa, niin pysyisi huumorintaju kunnossa ja elämä iloisena.

Ende, Michael: Tarina vailla loppua

Michael Enden Tarina vailla loppua kulkee hienosti eri tasoissa, kerronta on taitavaa ja tarina vie mukanaan. Fantasian klassikko. Muistatteko vanhan elokuvan? Jatko-osa oli surkea, mutta ensimmäinen osa muistaakseni aika hieno. Vieläköhän sitä saisi jostain?

Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu

The Great Gatsby vain on tosi hieno kirja. Surullinen ja voimakas, värikäs ja laimea yhtä aikaa. Myös hieno elokuvaversio on tehty joskus 1970-luvulla, jolloin Robert Redford oli vielä nuori.

Gaiman, Neil: Sandman (tai no, oikeastaan koko tuotanto)

Sandman -sarjakuvia ei valitettavasti vielä löydy omasta hyllystäni, mutta toivon jonain päivänä löytyvän. Neil Gaimanin suhteen olen toistaiseksi aivan liian heikko ja umpirakastunut ollakseni kriittinen. Vielä(kin) elän siinä ihanassa ajatuksessa, että tämä mies ei voi tehdä mitään väärin. Ehkä joskus tämä pitkään jatkunut kuherruskuukausi loppuu ja huomaan hänen erehtyneen jossain… Sitä odotellessa vain tyydyn ihailemaan.

G-kirjaimessa olisi voinut olla myös esim. Jostein Gaarder.

Herriot, James: Kaikenkarvaiset ystäväni

Jos on huono päivä, voi aina ottaa James Herriotin ensimmäisen kirjan käteen ja matkustaa englantilaiselle maaseudulle hoitamaan eläimiä. Herriotin kerronta on ihanan pienieleistä ja helppoa, keveää ja hyväntuulista. Tästäkin on tehty mainio tv-sarja! Olen kuullut synkkiä huhuja, ettei Herriot oikeasti ole eläinlääkäri, joten kirjatkaan eivät ole omaelämäkerrallisia, mutta en mielelläni kuuntele niitä juttuja. Kateellisten panettelua.

H-kirjaimessa olisi hyvin voinut olla myös esim. Robin Hobb tai Robert Holdstock.

Itkonen, Juha: Myöhempien aikojen pyhiä

Olen lukenut Itkosen kolme ensimmäistä kirjaa, ja edelleen hänen esikoisensa Myöhempien aikojen pyhiä on minusta paras. Monet kaverini ovat toista mieltä, ja niin kuuluu ollakin: kirjat puhuttelevat ihmisiä eri tavoin. Ihailen silti Itkosta kirjailijana sekä hänen taitavuutensa vuoksi että siitä tavasta, jolla hän on tuotteistanut itsensä. Pelkillä kirjoilla on vaikea elää tämän päivän Suomessa, mutta Itkonen tekee kaikenlaista pikkupuuhaa siihen oheen ja kaiketi onnistuukin ihan hyvin. Sellainen tietysti myös ärsyttää aina osaa ihmisistä.

Jansson, Tove: Trollkarlens hatt

Minulla on vain yksi muumikirja alkuperäiskielellä, enkä tätäkään ole vielä lukenut, mutta toivottavasti joku päivä saan aikaiseksi. Muumit ovat myös minulle rakkaita.

J-kirjaimeen minun teki mieli laittaa myös James Joyce, mutta kun se Odysseys on vieläkin lukematta… Taiteilijan omakuvaa nuoruuden vuosilta suosittelen kyllä lämpimästi.

Kokko, Yrjö: Pessi ja Illusia

K-kirjaimeen oli tungosta, mutta päätin nostaa erikseen esiin Yrjö Kokon ihanista ihanimman sadun peikosta ja keijukaisesta. Valokuvaversio on yksi kauneimmista kirjoista hyllyssäni.

K-kirjaimen kohdalla olisi voinut olla myös esim. Eeva Kilpi, Mauri Kunnas, Heidi Köngäs tai Stephen King.

LeGuin, Ursula: Maameri-sarja

Tähänkin kirjaimeen oli vaikea valita vain yhtä, mutta päädyin Ursula LeGuiniin, koska minulla on vähän ikävä Maamerelle. Haluaisin kerrata tämänkin kirjasarjan tässä lähiaikoina, toivottavasti löydän aikaa.

L:n kohdalla olisi voinut olla esim. C.S. Lewis, Astrid Lindgren tai Väinö Linna.

Montgomery, Lucy Maud: Runotyttö -sarja

L.M. Montgomeryn sankarittarista Uudenkuun Emilia on minulle rakkain, vaikka pidän kyllä hirmu paljon myös Vihervaaran Annasta. Tytöissä on paljon samaa, mutta ehkä se on Emilian Tuulen tyttö, tai kenties kirjoitusharrastus, tai en tiedä, jokin vain hänessä on sulattanut sydämeni. Tosin Gilbert on muistaakseni hienompi luonne kuin Teddy, vai muistanko väärin? 😉

M-kirjaimessa olisin voinut mainita myös esim. Margaret Mitchellin tai Toni Morrisonin.

Naisten aseet. Suomalaisena naisena talvi- ja jatkosodassa. (toim. Riikka Raitis ja Elina Haavio-Mannila)

Tämä kirja oli yksi opiskeluaikojeni innoittajia. Se perustuu samaan keruumateriaaliin, jota nyttemmin olen käyttänyt v-kirjassani, ja valaisee naisten kokemuksia sodan eri alueilta. Kirja on vuodelta 1993, ja itse ainakin olen pitänyt sitä yhtenä ensimmäisistä avauksista naisten sotakokemusten tutkimiseen.

N-kirjaimessa olisi voinut olla myös esim. V.S. Naipaul.

Ollila, Anne: Jalo velvollisuus

Kulttuurihistorioitsija Anne Ollila on minusta erinomainen kirjoittaja. Jalo velvollisuus ja Aika ja elämä ovat molemmat teoksia, joiden lukemisesta olen nauttinut suunnattomasti, vaikka ne ovatkin samalla tieteellistä, viitteellistä tekstiä. Ollilan tyyliin minäkin haluaisin osata kirjoittaa: teoreettisesti ilman monimutkaisuutta, ihmisläheisesti ilman lässytystä, selkokielisesti ilman yksinkertaistamista. Aika ja elämä on itse asiassa niin tuore lukukokemus, etten ole vielä ehtinyt kirjoittaa siitä kirjapäiväkirjaankaan – tulossa siis lisää tästä.

Paton, Alan: Liian myöhään vesipääsky

Liian myöhään vesipääsky kolahti minuun lujaa lukiolaisena. Se tutustutti minut eteläafrikkalaiseen kirjallisuuteen, jota matkaa olen sittemmin jatkanut joillakin Patonin muilla teoksilla sekä tietysti André Brinkia lukemalla. Liian myöhään vesipääsky kangastelee mielessä kauhean onnettomana, mutta upeasti kerrottuna tarinana. Tämä(kin) pitäisi kerrata, sillä haluaisin verrata lukiolaisen kokemusta nyt vähän aikuisemman minän kirjaseikkailuun.

P-kirjaimessa olisi tietty voinut mainita Kiekkomaailman luojan Terry Pratchettin.

RemarQue, Erich Maria: Länsirintamalta ei mitään uutta

Tarvitseeko tästä sanoa jotain? Olen lukenut tämän sodan ja rauhan klassikon vain kerran, ja jälleen toistan itseäni: pitäisi kerrata.

Rowling, J.K.: Harry Potterit

Viimeksi viime jouluna kertasin koko sarjan. Potter-fani minusta tuli vuonna 2000, ja sellaisena olen toistaiseksi pysynyt. Vaikka kirjat on luettu englanniksikin, rakastan suomennoksia silti enemmän. Leffatkin olen katsonut ja tulen varmasti katsomaan jatkossakin, mutta eivät ne vedä vertoja näille kirjoille, eivät koskaan.

Sinisalo, Johanna: Ennen päivänlaskua ei voi

Onko blogini lukijoissa vielä joku, joka ei ole lukenut tätä muutaman vuoden takaista Finlandia-palkittua esikoisromaania? Jos on, niin kiireesti nyt kirjastoon ja lukemaan! Ennen päivänlaskua ei voi on kaikki kehunsa ansainnut, minusta. Ensimmäisellä lukukerralla se vain teki vaikutuksen, toisella kerralla huomasin muistaneeni juonen väärin – millaisiahan vaikutelmia kolmas lukukerta toisi?

S:ssä voisivat olla myös John Steinbeck (erityisesti Eedenistä itään) tai Dodie Smith, joka on kirjoittanut Satayksi dalmatialaista jo kauan ennen kuin Disney teki siitä elokuvan.

Tyler, Anne: koko tuotanto

Minä vaan tykkään näistä. Anne Tyler kirjoittaa ihanasti ihmisistä. Pidän hänen kirjojensa rytmistä, käänteistä ja erikoisesta tavallisuudesta – tai miten niitä nyt kuvaisi. Hyviä kirjoja ovat, kannattaa aloittaa vaikka romaanista Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa.

T-kirjaimen ehdoton kuningas olisi tietysti J.R.R. Tolkien, mutta yritän vähän saada vaihtelua tähän listaan. 🙂

Utrio, Kaari: Rakas Henrietta

Melkoisen moni historiantutkija on innostuksensa velkaa historiallisille romaaneille. Juuri taas pari päivää sitten juteltiin kahvihuoneessa, kuinka moni on lukenut nuorena Kaari Utriota – ja nyt väännämme väitöskirjojamme se jokin silloin syttynyt kipinä yhä palaen. Utrion tuotanto on laaja ja vaihteleva, mutta oma ehdoton suosikkini on Rakas Henrietta, jota lukiessa nauran joka kerta ääneen, uudestaan ja uudestaan.

Vargas, Fred: Pystyyn, kuolleet!

Jos dekkarin päähenkilöinä on kolme työtöntä historiantutkijaa, niin kuinka voisin olla ihastumatta kirjaan? Ranskalainen Fred Vargas on kirjoittanut ”kolmesta apostolistaan” ainakin kolme kirjaa, joskin heidän roolinsa pienenee koko ajan. Pystyyn, kuolleet! on niistä ensimmäinen, ja tässä paljastuu työttömän historiantutkijan ranskalainen arki, heh.

Waltari, Mika: Johannes Angelos

Olisiko tähän kirjaimeen voinut laittaa jonkin muun? Ei tietenkään, sen verran suuri rooli Mika Waltarilla on kirjahyllyssäni. Laajasta tuotannosta on myös helppo valita yksi esimerkki, sillä Johannes Angelos on aina puhutellut minun romanttista sieluani kovasti, enemmän kuin Sinuhen yksinäisyys tai pienoisromaanien moderni aika. Unio mystica on muuten vieläkin lukematta…

AXel, kirjoittanut Bo Carpelan

(Näissä viimeisissä kirjaimissa täytyy vähän soveltaa.)

Bo Carpelanin Axel on ensimmäisiä romaaneja, joita Carpelanilta luin, ja heti piti omaankin hyllyyn hankkia, kun tilaisuus tuli. Se on Sibeliuksen hyvän ystävän päiväkirjaromaani, joka aukeaa musiikista enemmän tietävälle varmasti paremmin kuin minunkaltaiselleni maallikolle. Carpelan on kuitenkin varsinainen kynätaituri, eikä todellakaan syyttä suotta ole toistaiseksi ainoa kirjailija, joka on saanut kahdesti Finlandian.

Yeats, W.B.: Runoja

Minulla oli joskus romanttisen runon vaiheeni, jolloin tulin hankkineeksi myös Yeatsin runoja. Hieman heikolle tutustumiselle nuo jäivät, sillä runot eivät ole ominta aluettani. Runoilla on kuitenkin oma aikansa ja paikkansa myös minun elämässäni, enkä kyllä luopuisi tästäkään kirjasta omasta hyllystäni.

Zola, Emile: Naisten paratiisi

Emile Zolan romaani avaa 1800-luvun kulutuskulttuurin murroksen, tavaratalon synnyn, ehkä paremmin kuin Anna Kortelaisen tutkimukset. Tai en tiedä, kukin lukee itselleen sopivinta kirjallisuutta, mutta Zola kyllä on tutustumisen arvoinen kirjoittaja myös. Hän edustaa niin sanottua naturalistista koulukuntaa, jota minä ehkä mieluummin sanoisin realistiseksi.

Åke Edwardson: Enkelitanssi

Minä luen dekkareita kovin vähän, joten on vaikea sanoa mitään niistä. Åke Edwardson kuitenkin edustaa käsittääkseni sellaista aika perinteistä ruotsalaista yhteiskunnallista dekkaria, aika raakaa realismia välillä. Innostuin hänestä hetkeksi joitakin vuosia sitten, luin muutaman kirjan. Olen niin hermoheikko, että helpotkin dekkarit saavat minut jännittämään ihan liian paljon. Siksi muistan Enkelitanssinkin jännittävänä, mutta en kyllä mitään muuta osaa sanoa sen sisällöstä.

VÄki voimakas 22. Työväki ja kokemus. (Toim. Kati Launis ja Marko Tikka)

Tätä ei ole hyllyssäni, sillä se on julkaistu vasta tällä viikolla. Kirjoitan siitä myöhemmin lisää, tietyistä syistä. 😀

StrömsÖ – Parhaat palat

Strömsö-kirjasta en ole koskaan tehnyt yhtään käsityötä, en kokeillut yhtään reseptiä enkä muutenkaan käyttänyt kirjaa mihinkään. Silti se on kirjahyllyni värikäs helmi, jota selaillessa kuluu tovi jos toinenkin – ja lohtua löytyy taatusti. Katsoin Strömsötä silloin joskus, nyt vain fiilistelen kirjan kanssa.

En nyt tällä kertaa haasta ketään suoraan, kun kerran vähän kieroilin meemin sääntöjen kanssa. Silti olisi kiva lukea teidän aakkosianne: joko elämän aakkosia yleensä tai jostain teemasta! Laittakaa kommetteihin vinkkejä, että tiedän jonkun tarttuneen haasteeseen. Ja tietty muutenkin saa kommentoida tätä aakkosluetteloa.

Mainokset