Blogihiljaisuus on johtunut reissaamisesta: Helsinki-Turku-Maarianhamina-Helsinki-Hämeenlinna-Helsinki-Jyväskylä. Nyt olen kotona, mieli täynnä hyviä muistoja kuluneelta puoleltatoista viikolta. Osan niistä jaan lähipäivinä teillekin.

Ensimmäisenä kivoista kivoin, eli ystävien kanssa vietetty laatuvuorokausi laivalla ja Ahvenanmaalla. Tämä oli jo toinen reissu lähes samalla porukalla; viime vuoteen nähden lisäyksenä oli Virallinen Valokuvaaja M. Hänen lisäkseen siis matkaseuranani oli Tilda, Herkku ja Namu. Ainoastaan Virallinen Valokuvaajamme ei tietääkseni bloggaa, mutta Tilda on jo kertonut reissusta täällä, samoin Herkun ja Namun muotitietoinen matkaraportti on luettavissa täällä. Vielä minäkin haluan lisätä omat kuvani ja kommenttini soppaan, että varmasti tulee reissu esiteltyä monesta näkökulmasta.

Reissu tehtiin siis toissaviikonloppuna, ennen konferenssia. Vein Papun ensin Helsinkiin hoitoon ja lähdin samantien Turkuun yöksi. Herkun ja Namun kanssa vietin yhden kesäni nauruntäyteisimmistä illoista. En tiedä miten me niin väsähdettiin vai mistä se johtui, mutta nauroin pitkästä aikaa niin, että vatsaan sattui ja vesi valui silmistä. Erityiskiitos tytöille niistä ikävuosista, joilla elämääni pidennettiin noilla nauruilla!

Lauantaiaamuna kokoontuminen terminaaliin, laukkujen vertailua, buffet-aamiainen, kuulumisten päivitystä, tyttöjen juttuja niin että naapuripöydissä varmaan punasteltiin, sitten shoppailua erityisesti parfymeriassa – siinä ihana ja aurinkoinen menomatka.

Itämeri, meri idän

Merellä

Puoli kahdelta olimme Maarianhaminassa. Vuokrasimme pienen, näppärän henkilöauton ja lähdimme maantielle nro 2. Pysähdyimme ensin Jomalan kirkon luona.

Pyhän Olavin kirkko, Jomala

Pyhän Olavin kirkko, Jomala

Halusin esitellä tytöille ainakin Uffe på Bergetin, jossa ystävieni häiden jatkoja juhlittiin toukokuussa, ja joka on yksi kivoimmista kahviloista mitä tiedän missään päin maailmaa.

Uffe on på berget

Uffe on på berget

Uffen sijainti vähän ohjasi muita päivän nähtävyyksiä: sen jälkeen kiiruhdimme Kastelholman linnaan, jossa en ollut aikaisemmin päässyt käymään. Enkä kyllä pettynyt. Kastelholma on raunioituneempi kuin muut Suomen vanhat linnat, mutta ihan hauska paikka vierailla. Suosittelen aurinkoista päivää!

Kastelholms slott

Kastelholms slott

Kastelholman sisäänkäynnillä

Kastelholman sisäänkäynnillä

Tämä kaveri on vissiin kiivennyt tikkaita jo jonkin aikaa, on vähän päässeet paikat kuivahtamaan.

Tämä kaveri on vissiin kiivennyt tikkaita jo jonkin aikaa, on vähän päässeet paikat kuivahtamaan.

Maisemia linnasta

Maisemia linnasta

Aivan Kastelholman linnan vieressä on Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo, jossa kyllä vietin aikaa viime reissulla, mutta vain juhlatiloissa – häistä en ehtinyt katselemaan museoaluetta lainkaan. Nyt ehdin, ja hyvin ehdinkin. Museoalueelle tullessa koko päivän hyvä olo, ystävien kanssa vietetty aika, auringonpaiste, maiseman melukylämäinen idyllisyys vain olivat liikaa ja minulla napsahti jokin Norbert Eliasin sivilisoitumisprosessin nappi pois päältä. Juoksin ympäri vanhoja rakennuksia jo ennen kuin ystäväni ehtivät mukaan. Kiljuen kiskoin Herkun ja Namun tanssimaan kanssani juhannussalon ympäri – paljain jaloin, tietysti, punkkivaroitus on aikuisia varten. Olen varma, että jos en olisi saanut juosta onnellisen oloni vuoksi, olisin varmaan alkanut parkua ihan samasta syystä.

Herkku, Namu ja minä juhannussalon ympärillä

Herkku, Namu ja minä juhannussalon ympärillä

Lisää tähän äänitehosteeksi heinäsirkkojen siritystä.

Lisää tähän äänitehosteeksi heinäsirkkojen siritystä.

Aurinko helli maiseman lisäksi myös ihoa ja mieltä.

Aurinko helli maiseman lisäksi myös ihoa ja mieltä.

Kastelholmasta ja Jan Karlsgårdenista jatkoimme Bomarsundin linnoitukselle. Voin muuten kertoa, että linnoituksen raunioille ei saa kiivetä. Kyltti siitä vain tulee vastaan himppa liian myöhään… Vai onko kaikille muille itsestään selvyys, että kiipeily on kielletty? Noh, meillä oli kivaa kuitenkin. 🙂

Raunioiden reunat suorastaan kutsuvat kiipeämään! Mutta muista: se on kiellettyä.

Raunioiden reunat suorastaan kutsuvat kiipeämään! Mutta muista: se on kiellettyä.

Jotekin väreissä näkyy elokuu, eikö vain?

Jotekin väreissä näkyy elokuu, eikö vain?

Herkku ja Namu Krimin sodassa. "Ja se Oolannin sota oli kauhia..."

Herkku ja Namu Krimin sodassa. "Ja se Oolannin sota oli kauhia..."

Bomarsundin jälkeen aloimmekin olla jo vähän väsy, ja ajoimme takaisin Maarianhaminaan. Yllätykseksemme kaupunki oli melkoisen kuollut lauantai-iltana kahdeksan aikaan! Varsinkin kun siellä piti olla jazzfestarit kyseisenä viikonloppuna. Taisimme etsiä ihmisiä ja ruokapaikkaa vain vääristä paikoista, mutta onneksi tiesin ennestään yhden ravintolalaivan, jossa sitten söimme ja istuimme loppuillan. Puoliltaöin siirryimme jälleen laivaan ja matkasimme yön yli Helsinkiin. Hemmottelu ei suinkaan loppunut siihen, vaan sunnuntaiaamuna söimme ihastuttavan luksusaamiaisen, joka alkoi lasillisilla kuohuviiniä. Se herkkuja täynnä ollut aamiainen oli aivan täydellinen lopetus hyvälle reissulle, kun Helsinki toivotti meidät tervetulleeksi sateentihkuisella säällä.

Kiitos matkaseuralaisille ja matkanjohtaja Herkulle! Ensi vuonna uusiksi – ehkäpä tosiaan jopa Tukholmaan asti, jos vuosi vuodelta pidennämme reissua. 🙂

Advertisements