Ja taas on keräilty uusia kokemuksia.  Huolimatta keskisuomalaisuudestani ja sukulaisista Etelä-Pohjanmaalla, en ihme kyllä ole koskaan nähnyt pesisottelua livenä. Onneksi sekin asia tuli nyt korjattua. Saimme hyvien suhteiden ansiosta (hehee) työkaverin kanssa liput otteluun KirittäretTyrnävä. Olin siis sunnuntai-iltana elämäni ensimmäistä kertaa pesäpallo-ottelussa, ja (yllätysyllätys) minulla oli jälleen kerran varsin hauskaa. Taidan todella olla helposti innostuvaa sorttia.

Kenelläkään kolmihenkisestä seurueesta ei ollut kovin tarkkaa käsitystä pesäpallon säännöistä ja pelin kulusta, mutta vähitellen niitä asioita palasi mieleen. Pelivälineet nyt jotenkin muistin, mutta hutunkeitto, palot, haavat, väärät syötöt, kunnarit, vuoroparit, vapaataipaleet ja niin edelleen – pesäpallon sanasto on yhtä aikaa tuttua ja vierasta.

Äksöniä!

Äksöniä!

Kuten meitä ennakkoon tiedotettiin, joukkueet eivät olleet aivan samantasoisia, mikä näkyi pelissä. Jopa minunlaiseni amatööri saattoi ilman tulostauluakin nähdä, että tyrnäväläiset olivat helisemässä Kirittärien kanssa. Ensimmäisen jakson tulos 15-0 varmaan kertoo riittävästi.

Kirittäret vauhdissa

Kirittäret vauhissa

Miesten peli on kuulema vauhdikkaampaa, niin että oli ihan hyvä, että ensimmäinen otteluni oli naisten peli. Menoa ehkä rauhoitti myös se, että kyseessä oli runkosarjan viimeinen ottelu. Minun makuuni kentällä tapahtui silti ihan riittävästi, mutta ehkä pidemmän päälle vauhti tuo jännitystä lisää katsojillekin. Minulla ei ole mitään käsitystä, kuinka paljon Kirittärien otteluissa yleensä käy väkeä, mutta ihan kivasti tuolla eilenkin oli porukkaa. Ja kiltisti ja kohteliaasti kannustettiin myös Tyrnävää, kun he viimein saivat ensimmäisen juoksunsa. Myös upean aurinkoisella säällä saattoi olla vaikutusta yleisön tunnelmaan. Aurinko todella helli, mutta varjossa oli ihanan viileää.

Jonnekin tuonne ylös se pallo lähti.

Jonnekin tuonne ylös se pallo lähti.

Jos minulla olisi joskus lapsia, niin paljon mieluummin veisin heidät harrastamaan pesäpalloa kuin jääkiekkoa (huolimatta pesäpallon syntyhistoriasta ja Pihkalan rodunjalostuksellisista mielipiteistä). Tai veisin lapsen katsomaan mieluummin pesisottelua kuin kiekkoa jo pelkästään siksi, että en saanut kaljaa päälleni tauolla ja yleisössä oli vähemmän humalaisia kuin Jypin pelissä. Tosin eräs ilmajokelainen valisti minua tänään, että kyllä pesisotteluissakin yleensä meininki löytyy kalja-alueelta, joten ehkä tämä oli jotenkin poikkeuksellinen ilta, tai sitten en vain huomannut koko anniskelualuetta. Mutta silti: pesäpallo on jääkiekkoon verrattuna jotenkin älyllisemmän oloista. Vaaditaanhan jäkispelaajiltakin toki pelisilmää tai jotain ja taktiikalla on väliä, mutta pesäpallo vaikuttaa jotenkin fiksumpien ihmisten peliltä. En tiedä. Vähemmän verta ja väkivaltaa. Taito- ja taktiikkapeliä. Ainakin pesäpalloa pelaavalla lapsellani olisi todennäköisesti kolmekymppisenä enemmän omia hampaita suussa kuin jääkiekon harrastajalla.

Jännästi muistettiin todeta ylpeinä, että "Meidän Maaru", kun pelaaja Seppä löi kunnarin.

Jännästi muistettiin todeta ylpeinä, että "Meidän Maaru", kun pelaaja Seppä löi kunnarin.

Jokatapauksessa on nyt niin, että Kirittäret voitti runkosarjan ja lähtee ”runkosarjan selkästi parhaana joukkueena” (lainaus täältä) pudotuspeleihin. Otteluita on siis vielä tiedossa, ja minulla on kyllä suuria suunnitelmia käydä katsomassa joku toinenkin peli, vähintään. Ainakin jos saan seuraa, yksin olisi tylsä. Nyt kun olen nähnyt jo Jypin pelin ja kannustanut voittoisia Kirittäriä, puuttuu listastani enää JJK:n ottelu. Alan silti mielestäni olla jo melko jyväskyläläinen, kehheh. 😀

Kiitos lipuista ne antaneelle ja onnea jatkopeleihin!

Mainokset