Äh, juuri kun eilen valitin konferenssiin valmistautumisen kurjuutta, niin kävi se mistä näin jo kerran untakin: abstraktini ei mennyt läpi megaisoon konferenssiin ensi keväänä.

Harmittaa hulluna. Kiroilisin tässäkin ääneen, jos se ei olisi niin tyylitöntä. Ja sen jälkeen itkisin. Tunnen itseni niin tyhmäksi, sillä ihan oikeasti luulin tehneeni ihan hyvän abstraktin. Huomattavasti paskemmillakin papereilla olen mennyt konferensseihin läpi, miksei siis nyt? Sähköpostissa ei ollut muita perusteita, kuin että paperini ei sopinut ohjelmaan.

Mutta pitää oppia kestämään näitä: kyllähän ei-vastauksia tulee tutkijan elämässä vastaan paljonkin, niin apurahoista, työprojekteista kuin nyt konferensseistakin. En saa olla lapsellinen ja jäädä vellomaan tähän, vaan yritän jatkaa tekeillä olevan esitelmän parissa sitäkin sitkeämmin, että jonain päivänä kelpaisin myös näille tänään minut hyljänneille.

Mutta tänään en enää tee mitään. Lähden pois, ihan sama. Pitäkää kiva konferenssinne keskenänne, en tulisi sinne vaikka polvillanne kerjäisitte.

Mainokset