Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogian äänikirjaversion kuuntelemiseen meni minulta jotakuinkin vuosi. Ensimmäisestä osasta kirjoitin vielä vanhassa blogialustassa, toinen osa tuli kuunnelluksi talvivirkkausta tehdessä, ja nyt kevään mittaan silittelin pyykkejä kolmannen osan tahtiin.

En kyllästynyt missään vaiheessa Veikko Sinisaloon lukijana, enkä ikipäivänä voisi kyllästyä tarinaan, mutta kuuntelutahti latistui loppua kohti juuri hitautensa vuoksi. Janosin tarinassa eteenpäin, mutta äänikirjan nopeutta ei voi kiihdyttää. Kolmas osa on myös trilogiasta se vähiten suosikkini. (Olen aina jostain syystä pitänyt ensimmäisestä osasta eniten, ja sen olen myös lukenut useammin kuin muut osat.) Ehkä siksi kolmannen osan kuunteleminen oli välillä vähän suorittamista; minun piti oikein erikseen ryhtyä siihen, toisin kuin keskimmäisen osan kohdalla. Toisaalta: sitten kun olin kuunnellut yhden levyn, teki usein mieli jatkaa vielä vähän toista, ja niin edelleen. Eli kyllä Sinisalo lukijana sai minut vangikseen silti joka kappaleessa.

Elokuun alussa Yle Radio 1 aloittaa kuunnelmasarjan Täällä pohjantähden alla. Koko kirjasarja on dramatisoitu 21 osaiseksi kuunnelmaksi. Odotan sitä jo kovasti! Saa nähdä onnistuuko Yle uudistamaan kirjaa vai onko klassikon tulkinta perinteisempää laatua. Kumpikin kelpaa minulle, kunhan työ on tehty huolella, ja uskoisin Ylen radiopuolelta löytyvän osaamista, jos tahtoa vain on.

Advertisements