International Society for Folk Narrative Researh järjesti hienon konferenssin Ateenassa. Puitteet olivat hyvät tai jopa melkoisen loistokkaat, tarjoilu pelasi (viimeistä iltaa lukuunottamatta, mutta yksi lapsus järjestäjille kai sallitaan) ja homma toimi. Konferenssijärjestelyistä minulla ei kyllä ole mitään valittamista, kehumista vain.

Oma esitelmä meni ihan kohtalaisesti. Pelkäsin että se kaatuu liikaa jännittämiseen, mutta en ehtinyt saada paniikkikohtausta sitten kuitenkaan. Suullinen esittäminen sopii minulle paljon paremmin kuin pelkän kirjallisen tuotoksen julkinen riepottelu. Kävi vain sillä tavoin, että menomatkalla lentokoneessa luin erään tekstin, joka avasi minut näkemään, mikä esitelmässäni oli vikana (aiemmin siitä oli vain tunne). Koska oli jo vähän niinkuin myöhäistä tehdä uutta esitelmään, pidin tuon ja otin opikseni. Seuraavalla kerralla paremmin sitten. 🙂

Konferenssien suurin anti on kuitenkin edelleenkin mielestäni verkostoitumisessa. Tapasin paljon ihmisiä, juttelin ja small talkkasin, kerroin omasta tutkimuksestani (siitä olisi ehkä pitänyt jaksaa puhua vielä paljon enemmänkin) ja ihailin toisten tekemisiä. Valitettavasti viiden päivän konferenssi on sen verran pitkä, että väkisinkin tulee välillä väsy, enkä vain jaksanut enää puhua yhtää mitään kenellekään. Aina en jaksanut puhua edes suomalaisille kollegoille, joiden seura yleensä sentään oli vähän helpompaa. Suomalaisia oli muuten konferenssissa melkoisen paljon, samoin virolaisia. Suomi ja Viro ovat folkloristisen tutkimuksen kultamaita, joten suuret delegaatiot eivät varmaankaan yllättäneet ketään. Paljon tutkijoita oli myös esim. Israelista. Kreikkalaisia oli tietysti tosi paljon.

Academy of Athens

Kuulin esitelmiä jotka olivat ihan, öh, takamuksesta, ja jotka käsittelivät juuri sitä samaa asiaa. Monipuolista kuunneltavaa siis riitti. Hassua kyllä, alkupuolen konferenssista olin tosi levoton, enkä meinannut jaksaa kuunnella esitelmiä. Vasta parina viimeisenä päivänä, kun olin muuten jo vähän väsy, huomasin jaksavani keskittyä esitelmiin paremmin. Kuulin paljon mielenkiintoista, joskaan en varsinaisesti omaa työtäni eteenpäin vievää asiaa. Esitelmissä oli hyvin paljon aivan perinteistä folkloristiikkaa, mutta myös muuta, hyvin soveltaviakin ja lähitieteisiin meneviä tutkimusaiheita.

Oli hyvä, että meillä oli kollegani kanssa ylimääräistä sekä ennen että jälkeen konferenssin, sillä muuten Ateena olisi jäänyt näkemättä suurimmalta osin. Sen verran tiiviisti konferenssipäivät tuli vietettyä yliopiston tuntumassa. Kymmenen päivän reissu oli kuitenkin melko raskas, ja olin ihan puhki kun pääsin kotiin. Näin pitkät matkat eivät ole minun juttu, eivät selvästikään. Eivät ainakaan, jos matkakohde on noin kuuma kaupunki. Kuumuus meinasi välillä tehdä minusta  lopun, eikä nyt edes ollut ihan pahin helle. Lämpötila pysyi 30 asteen molemmin puolin, pahimmillaankin vain noin 34 astetta.

Ateenassa kävimme tietysti Akropoliilla

Parthenon

Joonialainen pylväskapiteeli

ja Zeuksen temppelillä

Zeuksen temppeli

ja uudessa Akropolis-museossa.

Väkeä oli museossa

Kävimme hienolla turistiretkellä Delfoissa, minne olin haaveillut pääseväni. Vuoristomaisema oli kivaa vaihtelua Ateenan kiireeseen ja hälinään.

Apollonin temppeli

Ja viimeisenä viikonloppuna kävimme myös Aeginan saarella. Tarkoitus oli mennä kollegan kanssa kahdestaan Hydralle, mutta – noh, siinä nyt vain kävi näin. Sen sijaan meitä oli seitsemän hengen kansainvälinen seurue, joka oli odotuksia kivempaa porukkaa. Kolmas kertani Aeginassa, mutta pääsinpä rannallekin muutamaksi tunniksi. Se on se Kreikan meri, meri Kreikan. Paikallisbussin ikkunasta napattu kuva ei kerro koko totuutta.

Kriekan meri, meri Kreikan

Asuimme Suomen Ateenan instituutin hostellissa, joka oli hyvä paikka majoittua. Omassa keittiössä oli kiva laittaa ruokaa välillä ja ennen kaikkea syödä herkkuaamiaista joka aamu. Korttelin sisällä hostellista oli kolme leipomoa, josta haimme ihania piiraita ja tuoretta leipää. Lähikaupasta paksua, kreikkalaista jugurttia. Ja niitä tuoreita hedelmiä, namskis! Kreikkalaista salaattia söin monta kertaa, sillä suolainen, viileä salaatti todella sopi kuumaan säähän.

Maisemaa hostellin kattoterassilta

Hieno reissu se oli, ja vieläkin jäi Kreikasta paljon näkemättä. Seuraavan kerran matkustan Ateenaan toivottavasti siskon kanssa, jonka haluan ehdottomasti viedä Akropoliille. Ja Cape Sunionissa oleva Poseidonin temppeli jäi kaihertamaan: tahtoo nähdä sen! Ja sitten ne saaret, ne ovat vielä näkemättä.

Matka oli hyvä ja iloinen, mutta lomaksi en sitä kyllä sanoisi. Liian paljon suorittamista ja aktiivista olemista, että lepäämään olisi varsinaisesti päässyt. Ja liian kuuma.

Mutta silti, voi silti. Kreikkaan menen vielä uudelleen, jonain päivänä.

Advertisements