Taas tämä sama juttu: siirtymävaihe matkalta normaaliin työrytmiin on takkuista. Tai tässä helteessä, Villa Ranan seisovassa ilmassa takkuisuus ei ehkä ole oikea sana, vaan hikinen nihkeys. Työpöydän ääressä on tänään ollut varsin nihkeää.

Ei huvita, ei jaksaisi, ajatus ei toimi, en pysty keskittymään. Tuttuja oireita, jotka toivottavasti helpottavat pian, sillä työtä olisi enemmän kuin pystyn ajattelemaan. Peruin tänään yhden artikkelin, jonka olin luvannut kirjoittaa heinäkuussa – en vain ehdi. Kirjoitan sen sijaan kaksi kirja-arvostelua ja teen yhden esitelmän. Ja kyllä, aion pitää myös viikon lomaa.

Sillä niin hyvä kuin konferenssimatka Ateenaan olikin, niin lomaa se ei ollut. Olihan meillä siinä viikonloppuja vapaa-aikaakin, en minä sillä, mutta suurimman osan ajasta tsemppasin kuitenkin hulluna konferenssissa ja yritin olla tajuissani ja järjissäni ja teeskennellä älyllistä olentoa kuumuudesta huolimatta. Olen ihan puhki juuri nyt, joten annan periksi tälle nihkeilylle ja lähden kotiin pesemään sitä konkreettisempaa matkapyykkiä. Abstraktimpaa pyykkiä eli konferenssin antia on purettu tänään töissä kollegoille, mutta osa on vielä pään sisällä. Kunhan saan kuvat ulos kamerasta ja onnistun muuttamaan tämän haluttomuuden ja vetämättömyyden energiaksi, kirjoitan konferenssista ja Ateenasta tännekin kuvien kanssa.

Mainokset