Juuri Maltalta palannut ystävä luonnehti puhelimessa tätä kesäkuun säätä lähinnä vitsiksi. No, onhan kieltämättä vähän viluista kesäkuun puoliväliksi, mutta hyvin me silti Nannanderin kanssa luontoretkeiltiin vähän viime sunnuntaina.

Kiipesimme peräti Unescon maailmanperintökohteeseen eli Korpilahden Oravivuorelle. Se on yksi Struven ketjun suojelluista mittauspisteistä. Älkääkä pyytäkö minua selittämään, mihin Struven ketjua on tarkalleen ottaen käytetty, karttoihin ja maanmittaukseen se jotenkin liittyy… Lisätietoja esim. täältä tai täältä. Oravivuori on ollut myös HS:n matkailusivuilla.

Korpilahtihan on nykyään osa Jyväskylää, eli tavallaan emme lähteneet kotikaupungista lainkaan – paitsi minkä nyt matkalla tie vei Muuramen puolelle välillä. On välillä hullua ajatella, miten laaja tämä kaupunki on pinta-alaltaan viimeisimmän kuntaliitoksen myötä. Korpilahti tuntuu ihan eri maailmalta, kuitenkin.

Päijänne on kyllä kaunis, vaikka sää onkin pilvinen ja ilmassa tuoksuu sade.

Vihreää ja sinistä

Aikaisemmalla reissulla olen kerran kiivennyt vuorella olevaan näkötorniin, ja kokemuksesta viisastuneena jätin sen tällä kertaa väliin.

Järvellä tuulee

Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä  shoppaamaan etäämmällä olevaan kodintarvikekauppaan, mutta onneksi, voi onneksi tuli mieleen parempi tapa hyödyntää lainassa ollutta autoa. Oravivuoreen on kuitenkin sen verran matkaa, että auto on kiva.

Nannander on hyvää seuraa: saa minut nauramaan, mutta juttelee myös tarvittaessa asiajuttuja, mutta nekin hauskasti eikä vikisemällä. Olemme lähdössä heinäkuussa yhdessä viikoksi eräjormailemaan – tämä oli siis vain pehmeä kokeilu.

Aina vaan se Päijänne.

Olisi kivaa käydä Oravivuoressa joskus kauniina, ruskankeltaisena ja kirkkaana syyspäivänä. Termospullossa kaakaota, laukussa voipaperiin käärittyjä leipiä ja jälkiruoaksi suklaamuffinssi. Hieno retki olisi, kyllä vain.

Kiitos Nannanderille reissuseurasta! Oli hyvä sunnuntai!

Mainokset