Toisaalla se on siirappimaista, kaunisteltua kioskikirjallisuutta, toisaalla taas syvä kirja Afganistanin naisista. Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa (A Thousand Splendid Suns, 2007, suom. 2008) todella jakaa mielipiteitä.  Ja niitä mielipiteitähän löytyy googlettamalla hurjat määrät, onhan kirja saanut melkoisesti julkisuutta ilmestymisensä jälkeen.

Tuntuu hullulta sanoa enää mitään kirjasta, josta on jo kirjoitettu kaikki. (Tuttu tunne itse asiassa monien kirjojen kohdalla.) Ehkä en jaarittele sen enempää: minä pidin tästä, vaikka se tekikin minut hurjan surulliseksi. Niinhän julma totuus minun lintukodossani aina tekee. Kyllä, loppu oli vähän liiankin onnellinen, kun tiedämme, ettei Afganistan ole onnen valtakunta vieläkään, mutta en usko että olisin lukijana kestänyt onnetontakaan lopetusta. Tämä oli ihan hyvä näin, kerronnan ja tarinan kannalta. Pitäähän tuhannen loistavan auringon maassa antaa edes yhden auringon paistaa.

Ja minä rakastan tuota kansikuvaa (jonka lainasin tähän kustantajan sivuilta).

En ole lukenut vielä Hosseinin Leijapoikaa, mutta kuulemani mukaan se on vielä parempi. Lukulistalle, siis!

Advertisements