Luettuani Neil Gaimanin kauhukirjan Coraline, olen odottanut malttamattomana Henry Selickin tekemää animaatiota kirjasta. Ja kyllä, nyt se on täällä, nyt se on 3D-teattereissa, viimeinkin! Ja minähän riensin katsomaan.

Enkä pettynyt. Coraline oli hieno animaatio. Kirjaa lukiessa minua ei pelottanut kovastikaan, mutta elokuva oli ehkä jopa jännittävämpi. Coralinen maailmat, molemmat niistä, oli visualisoitu upeasti. 3D-tekniikka lisäsi tehoja. Coraline oli siis ensimmäinen kokemukseni 3d-elokuvista, ja hienohan se oli. Tosin minua vähän vaivasivat ne lasit, kun ne eivät olleet kovin mukavat päässä… Mutta onneksi elokuva vei mukanaan niin, että nenää painavat lasit unohtuivat.

Kotiin tullessa juttelin Papulle elokuvan Kissasta, joka oli minusta aika hienosti tehty hahmo, sellainen vähän luisevan kulkukissan oloinen, isopäinen ja kapeaselkäinen. Ensimmäinen ajatus kotioven avattuani oli, että miksi Papulla on noin pieni pää… Kunnes puoli sekuntia myöhemmin tajusin verranneeni omaa lihaa ja verta olevaa kissaani animaatiohahmoon. 🙂 Käyhän se näinkin!

Olen kirjapäiväkirjassani jo kertonut Coralinen juonesta ihan riittävästi, joten enpä tee sitä uudelleen. Jostain syystä elokuvan nimi on suomennettu pidemmäksi, Coraline ja toinen todellisuus. Miksi ihmeessä? Pelkkä Coraline olisi toiminut ihan hyvin.

Mutta voin siis lämpimästi suositella tätä muillekin kuin Gaiman-faneille! Kirjaa ei tarvitse olla luettu elokuvan katsoakseen. Suosittelen edelleen lämpimästi elokuvan nettisivuja, joissa riittää seikkaltavaa. Omassa työkoneessani on kuukausien ajan ollut sieltä lainattu taustakuva ihan parhaalla rohkaisulauseella: The braver you are the more you’ll see.

Kuvan Coraline Jonesista lainasin täältä.

Mainokset